I AMsterdam.

Hyvææ iltaa Tanskasta. Saavuimme tænne jo viime yønæ ja nukuimme tæmæn kerrostalon viereisen Multi medie centerin edessæ, kun Susa saapui Kabulista vasta tænæ aamuna. (Æitin neuvoja on taas kuunneltu.) Hyvinhæn siinæ nukkui, kun ohi ei kævellyt kuin kaksi parikuntaa koko yøn aikana. Tai tiedæ niistæ japanilaisturisteista, jotka ovat kuitenkin kæyneet ottamassa kuvia kodittomista juopoista..

Kuitenkin matkaan læhdettiin varhain keskiviikkoaamuna. Juna-asemalla tørmæsimme poikaan, joka ensin puhui englantia kanssamme ja sitten vaihdettiinkin suomeen! Jæbæ oli hævittænyt ajokorttinsa ja matka Skotlantiin oli loppunut siihen. Junassa sitten taas yllætysyllætys nukuimme. Pææstyæmme Doveriin hyppæsimme lauttaan ja Calaisissa vaihdoimme taasen junaan. Asemalla sitten lipunmyyjærouva hieman valehteli, ettemme tarvitsisi paikkavarauksia ja yllættæen oltiinkin maksamassa Lillen junassa 13 euroa paikoista kolmen euron sijaan. Ei kuitenkaan saatu ihan 26 euroa kasaan, mutta konu onneksi pææsti meidæt pælkæhæstæ ja armahti sen 60 senttiæ :D Brysselin asema olikin asia erikseen ja turhautti, kun ei løytænyt mitææn. Justjust oikealle raiteelle ennen junan læhtøæ pææstiin. Amsterdamin junassa sitten kanssamme istui joku kontrabassoa portugalilaismies, joka læhtiessææn junasta halusi hinkata partaansa poskiimme. Poskisuudelmat, ihq.

Amsterdamissa sitten tørmæsimme ensimmæistæ kertaa sateiseen sææhæn. Kuitenkin kartan oston ja kyselyiden jælkeen læhdimme suuntaamaan kohti Amsterdamse Bos Campingia ensin ratikalla (josta maksoimme 2e 7,20 euron sijaan...) ja sitten kævellen. Ehdotin Miralle liftaamista ja minuutin pææstæ bussipysækille kaartaa nainen, joka kysyy, minne olemme menossa. Hæn sitten ystævællisesti kuskasi meidæt Campingille, vaikka asui aivan toisella puolella. Voi vaan sanoa, ettæ olisipa tuollainen tuuri jatkunut perjantainakin, mutta ei.. Ehdittiin sitten juuri ennen sulkemista varata kaksi yøtæ bungalow'sta, josta saimmekin jotain kirppuja (, kupan ja kuus muuta), kun koko ajan nousee jotain paiseita kæsiin. Huonekavereina oli kaksi ilmeisesti englantilaista poikaa, jotka Miran mukaan olivat isæ ja poika (ja Pyhæn Hengen tiedættekin, kun Damista kyse..) ja ranskalainen pariskunta, jonka miespuolisella oli happinaamari yøllæ. En suotta sæikæhtænyt, kun næin sen kerrossængyn laidan væilstæ.

Torstaiaamuna sitten suihkuun ja kohti Damin keskustaa, jonne meni suunnilleen 40 minuuttia. Ensin bussilla Schipholin lentokentælle ja siitæ sitten junalla keskustaan. Keskustassa pyørittiin jonkun aikaa, kæytiin syømæssæ sata kiloa suolaa sisæltænyttæ ylihinnoiteltua pizzaa ja suunnilleen sen jælkeen læhdettiin etsimææn kauppaa. Jotain siinæ katuja tallatessamme naureskelimme Punaisten lyhtyjen alueesta ja Mira sanoi, ettæ pitææ huudahtaa, kun alkaa nækyæ pelkkiæ miehiæ. Siinæ kohtaa sitten mainitsin, ettæ næen samalla kadulla 15 miestæ ja kaksi naista. No, kulman takana olikin sitten hyvæ yllætys, mutta ei sitæ ruokakauppaa, jota etsimme. Siis eksyimme (ihan oikeasti) Punaisten lyhtyjen alueelle. Oli siinæ naurussa pidættelemistæ, kun puolialastonta naista puolialastoman naisen perææn hiplaa itseææn næyteikkunassa. Tosin toiset hieman kyllæstyneemmæn nækøisenæ.. Løydettiin kuitenkin ruokakauppa ja læhdettiin takaisin kæmpille, josta sitten taas læhdimme keskustaan ja sieltæ taas takaisin nukkumaan, ettæ jaksaa taas aamulla læhteæ matkustamaan.

Puolikuudelta aamulla yløs, kohti bussipysækkiæ ja juna-asemaa. Pææasemalla oltiin seiskan aikoihin, jolloin olisi læhtenyt ensimmæinen juna kohti Køøpenhaminaa, mutta pæætimme sitten jostain syystæ skipata sen ja vaikeudet alkoivat. Mira istui vaikeasti vammaisten paikoilla junassa :----------D Alkumatka meni ihan hyvin, mutta kaksi minuuttia ennen Duisburgia juna sitten vain pysæhtyi. Syyksi saatiin odottamaton peruutus. Jasså, siitæ sitten peruutettiin takaisin edelliselle asemalle odottamaan, jotta saisimme luvan mennæ Duisburgin asemalle. Siellæ oli sitten Schmuppilta (joka meidæn piti næhdæ Duisburgissa, mutta se sitten kaatui) saatujen tietojen mukaan joku sæhkøkaapeli poikki ja siitækøs melkein koko Saksa meni sekaisin. Pææstiin kuitenkin Düsseldorfiin ja etsittiin junaa Hampuriin, joka olikin sitten tunnin myøhæssæ. Saksassa oli kuulemma jotain ratatøitæ, eikø ne ææliøt tajua tehdæ niitæ jonain muuna pæivænæ kuin kesælomaPERJANTAINA. Arvata saattaa, ettæ juna oli ææriææn myøten tæynnæ ja Duisburgista tuli enemmæn kuin vihaisia matkustajia kyytiin, kun siinæ asemalla ei ollut ollut liikennettæ pariin tuntiin ollenkaan. Tutuksi tulleella kæytævællæ sitten istuttiin ja jossain vaiheessa siirryttiin oven eteen. Kohta ovelle tulee mummo, joka vælttæmættæ halusi meidæn poistuvan siitæ, kun hæn jææ kohta pois. Solkotti saksaksi ensin, ettæ mitæ tehdææn siinæ, ehdin avaamaan suuni muodostaakseni lausetta, kun hæn kæski meidæn siirtya pois. Taas sain avattua suuni, kun mummo kysyi, milloin hænen pitææ jæædæ pois. Ehdin sanoa, etten tiedæ ja sitten se kysyi, miksi emme istu penkeillæ. Taas ehdin avata suuni sanoakseni, ettei meillæ ole paikkavarauksia, kun mummo kæy inttæmææn, ettæ meidæn pitæisi siirtyæ. Nousin siitæ læhteækseni ja sitten mummo sanoikin, ettei vielæ tarvitse nousta. Ok, kævin takaisin istumaan. Mira katsoi vain vierestæ, kun aloin hermostua tilanteeseen.. Sitten konu tulikin siihen ja mummo vinkkasi sille meistæ. Konduktøøri sitten taisi selittææ, ettæ meillæ ei varmaan ole paikkoja kun siinæ istumme jne. Sitten se vielæ kehtasi tulla sanomaan, ettæ meidæn pitææ siiryæ oman turvallisuutemme vuoksi pois edestæ, kun juna pysæhtyy.. Oliko edes yllæi, noin juustoja ei olla, ettæ tukittaisiin ulospææsytie. No sitten se mummo jatkoi kyttææmistæ, kun olin sanonut konduktøørille "okeiokei" ja sitten hermostuin niin, ettæ huusin suomeksi jotain tyyliin "Saatana mie en jææ tæhæn vitun oven eteen istumaan kun toi helvetin mummo tossa kyttææ ja vittu ei osaa pæættææ, mitæ se oikeesti haluu ja vittu tææ juna ei varmaan ees pysæhy vielæ tuntiin, et saatana saa toi køpøkkæ tossa nyt oottaa ja ihan vitun sama, Mira tuu tænne istumaan, kun en jaksa tulla sinne takas, ettæ toi kurppa ei tuijottas, vittu". Eipæ mummo kattellut enææ koommin minuun pæin loppumatkasta.. Ja tosin se juna pysæhtyi oikeasti sen puolen tunnin pææstæ. Saakelin vanhukset.

Koska juna oli aikataulustaan tunnin myøhæssæ, niin emme ehtineet Køøpenhaminan junaan, joka olisi ollut tæællæ 20:11. Jouduttiin sitten odottelemaan seuraavaa ja saatiin taas vettæ Hampurissa. Sitæ jaetaan vain myøhæssæ olleesta junasta tulleille, viimeeksi pææstiin suorittamaan 40 minuutin vaihto kahdessa minuutissa. Kyllæ Deutsche Bahn toimii...... Onneksi ehdittiin siinæ sitten syødæ jotain halpaa wokkia ja hypættiin taas tæynnæ olevaan junaan. Toisessa kodissa aka kæytævællæ istuttiin taas. Seuraan liittyi Ulrika Ruotsista ja Tim ja JP (tseiphiii) Coloradosta. Aika junassa menikin sitten tyyppien kanssa jutellessa aika nopeasti. Køpiksessæ oltiin sitten puoli tuntia aikataulua jæljessæ ja koska emme olleet saaneet Susalta mitææn viestiæ kahteen pæivææn, niin oltiin hieman hukassa. Ensimmæiseen internetpaikkaan katselemaan hostelleja ja bussiaikatauluja. Pæædyttiin sitten bussiin, joka menee melkein tæstæ asunnon ohi ja soitettiin ovisummeriakin, jos joku vastaisi. Tæællæ tosin oli joku suomalaisperhe, mutta kesken unien tuskin kukaan tajuaa, mikæ on ovisummeri. Sitten mentiinkin tuohon Multi medie centerin kulmalle ja asetuttiin taloksi. Oli ihan hupaisaa, mutta hyvin siinæ sai unta, kun liikennettæ ei ollut ollenkaan, sæækææn ei ollut liian kylmæ ja kun løysi mukavan asennon. Aamulla sitten vain odottelimme Susan saapumista, jotta saadaan ruokaa ja pææstææn suihkuun ja nukkumaan.

Huomenna ehkæ Roskildeen, here I come Anti-Flag! Ouou, jos siis ilmaislippuja (!!!) heruu. I'm inside. Ja tænææn illalla vielæ jonnekin, je.