London calling..!

Terves taasen, nyt ollaankin sitten siirrytty jo Lontoon maisemiin ja hauskaa omp.
Mutta ennen kuin jatkan enempaa taalla olosta, palataan vahan taaksepain, koska (taas kerran) emme ole voineet paivittee ajallaan blogia lukijoiden harmiks.

Elikkas 23. paiva maanantaina saavuimme aamulla ah-niin-kauniiseen, mutta tukahduttavan kuumankosteaan Venetsiaan. Juuri sen ilmaston takia kiersimme paikkaa vaivaiset 1,5 tuntia ja sitten oli pakko ottaa juna kohti Milanoa. Venetsiassa yritimme paasta gondoliajelulle, mutta 60 euron kierrostaksa sai meidat muuttamaan mielemme, joten katselimme siella paaasiallisesti kirkkoja, joita tuntui olevan joka nurkalla, mista moinen lienee johtuvan..

Milanoon saavuimme n. 19 aikoihin illalla, ja hyokkasimme heti etsimaan yosijaa laitakaupungilta, josta loysimmekin n. kilometrin paasta lahimmalta metropysakilta. Saatuamme kamat sisalle ja sovittuamme respan kanssa taksihaun kello 04.45 yolle, poikkesimme lahimpaan italialaiseen syomaan ja sen jalkeen Zaraan etsimaan Emmille minihametta. Onneksi hame ja toppi loytyivat suht nopeasti, koska minulla alkoi olla jo hieman karsiva olo, kun naki kaikkea kivaa ja tiesi, ettei todellakaan ollut varaa muuta kuin katseluun :/

Junamme Monacon suuntaan lahti todellakin kello 05.15 aamulla ja siksi taksin piti olla hostellin edustalla jo puolta tuntia ennen junan lahtoa, etta varmasti ehtisimme siihen. Junamatka sujui moitteetta ainoaan vaihtopaikkaamme Ventimigliaan asti, jossa sitten tiedustelimme paikallisesta lipunmyynnista jatkoyhteytta. Pahaksi onneksi tama herra ei ollut oikein perilla asioista, ja neuvoi meidat sitten vaaraan junaan. Onneksi huomasimme taman erheen kolmanella pysakilla ja lahdimme seuraavalla vuorolla takaisinpain. Olisi tehnyt mieli kayda vahan kommentoimassa moista mokaa, mutta olivat kerenneet vaihtaa jo vuoroja kun ehdimme takaisin. Paasimme kuitenkin lahtemaan oikeaan suuntaan puolen tunnin sisalla, ja junassa tapasimme matkamme kolmannen suomalaisen reilaajan jonka kohteena oli Nizza.

Monacoon saavuttuamme saimme kuulla ensitekijoiksi, ettei rinkkoja voisi jattaa mihinkaan sailytykseen, joten kannoimme niita koko visiitin ajan selassa. Voi kylla sanoa ettei edessa oleva syksyn vaellus ole varmastikkaan niin kova kokemus, kuin tuo tiistainen. Paalle 30 astetta lamminta ja kun lahdimme nousemaan rannalta ylospain, se todellakin oli sitten kunnon nousemista eika pienen maen paalle kiipeamista. Televisiokuva valehtelee, kun Monacon formularata onkin melko jyrkka, vaikka se nayttaa telkkarissa tasaiselta! Mutta tulipahan siina samalla katsottua kuinka okyrikkaat elelee, otsikolla naimme ainakin kolme Ferraria, eika mikaan niista ollut kovinkaan vanhaa mallia edes. (Emmi kirosi, kun jatti oman Ferrarinsa vaateliike Pradan eteen..) Itse kaupunkina se oli kovin ruuhkainen, kun kaikki ajoivat tietysti omilla hienoilla autoillaan, vaikka kavellen olisi varmasti paassyt astetta paremmin liikkumaan, mutta miksi turhaan kuntoilemaan, kun voi liikkua mukavamminkin.

Monacosta paastyamme vaihdoimme taas Ventimigliassa, kohteenamme Milanosta Pariisiin lahteva yojuna, jota saimmekin sitten odotella ylimaaraiset 50 minuuttia. Kun sitten paasimme hyppaamaan junaan, huomasimme etta meita oli raskaasti kusetettu kun nelja muuta naista olivatkin muuttuneet neljaksi isoksi aijankorstoksi, joista yksi mm. ei osannu ollenkaan englantia, vaan mutisi meille ranskaa pahaenteisesti kun nauroimme tilanteen hulluudelle. Tilanne naytti todelta pahalta, ja olimme varmoja etta jos joutuisimme jaamaan siihen loossiin, emme selviytyisi ilman raiskausta, mista ei kylla puhuttu yhtaan lippua ostettaessa... Onneksi konnari oli tilanteen tasalla ja vaihtoi meidat heti liput tarkastettuaan viereiseen loossiin, missa saimme olla aivan kaksistaan omassa rauhassa. Muuten junamatka meni moitteettomasti, vaikka joku jossain vaiheessa kavi vahan kiskomassa ovea auki, ja toinen konnari oli hieman yli-innokas tarjotessaan meille viinia, jota emme kylla lahteneet loppujen lopuksi nauttimaan raflavaunuun.

Aamulla herattiin sitten Pariisista, joka osoittautui hyvin kalliiksi ja vaikeaksi paikaksi. Lahdettiin sitten asemalle viemaan rinkat ja ostamaan lippuja. Kavi sitten niin, ettemme olisi paassetkaan Pariisista Barcelonaan muuten kuin maksamalla hirveasti liikaa paikoista.. Sitten lipunmyyja huomasi, ettemme todellisuudessa olisi paasseet mihinkaan Pariisista. Mahtava fiilis tuossa kohtaa, kun ei ole varaa maksaa 200 euroa siita, etta paasisimme johonkin suuntaan. Vahan aikaa kiroiltuamme sitten vapautuikin junasta yksi varauspaikka ja toinen melko halpa istumapaikka Calaisiin, jotta paasisimme edes Englannin puolelle. Hypattiin junaan ja paadyttiin Calaisin satamaan juuri sopivasti viimeiseen lauttaan. Puolentoista tunnin lauttamatka Doveriin ja sen jalkeen hirvea soittelu norteille (jotka sitten nukkuivat tai netti ei toiminut tai koneessa oli virus.. thanks mates!), jotta saisimme yopaikan Doverista. Tovin sitten istuimme ja etsimme halpaa hostellia. Eipa oikein sellaista ollut tarjolla ja jenkkipariskunta (Ari ja Melissa Arizonasta) sitten tulikin kyselemaan, minne olemme menossa ja tiedammeko hostelleista. Ari soitti jonnekin hostelliin, mutta totesi paikan liian kalliiksi. Kaikkien etujen mukaisesti jaimme sitten Doverin satamaterminaaliin nukkumaan, joten tulipa halpa yo! Porukkaamme liittyi viela Brendon Belgiasta ja hieman kauempana oli yksi pariskunta. Juoppojakin tietysti terminaalissa oli. Evaat jakoon ja nukkumaan.

Ruhtinaallisten kolmen-neljan tunnin younien jalkeen Ari, Melissa ja Brendon paattivat lahtea bussilla kohti Lontoota ja Miran kanssa sitten jaimme etsimaan juna-asemaa, jotta paasisimme itsekin Lontooseen. Ari kirjoiti numeroni ylos Doverissa, etta voisi soitella, jos hengailtaisiin jossain vaiheessa yhdessa taalla Lontoossa. Ei sitten oltukaan paskaa seuraa! Lahdettiin sitten kohti Lontoota kivalla paikallisjunalla, joka sitten loppuvaiheesta oli kuin olikin aivan taynna ja Mira joutui istumaan rinkkansa _alla_. Se niista mukavuuksista ja sitten vasyneina alettiin etsia majapaikkaa, kun Ayolla on kolme reilaajaa kampassaan. Kaytiin kahdessa paikassa, toinen oli hieman kehno (ei kukaan taivuta leave-verbia perfektissa leaved...) ja toinen oli taynna. Saimme ohjeet toiseen hostelliin, jossa nyt majailemme. Pitaa ottaa viela yksi yo lisaa ja sitten kayda halvimmassa hostellissa varaamassa yksi yo, koska paasemme (mahdollisesti) Ayolle vasta maanantaina. Toivottavasti onnistuu, koska muuten ollaan pulassa korkean hintatason takia, eika Amsterdamissa ole sen halvempaa.. Ainakaan viikonloppuisin. Eilinen vain nukuttiin ja kokattiin ensimmaista kertaa itse ruokaa! Pakkohan se on, kun ei ole pian enaa varaa ja Ilosaareenkin olisi paastava. Ehka taas istutaan junassa ilman istumapaikkavarauksia ja jutellaan muiden (koyhien) reilaajien kanssa.

Lippu korkeella kohti Lontoon keskustaa ja London Eyeta ehka viela tanaan! Ja muuten vaan Tubessa pyoritaan ja tuhlataan aikaa. Ehka rahaakin.