" Mä oon juonu viinii Wienissä..."

Heellouta vain tiältä Wienistä, on ollu mukava seurata jalkapalloa sitten viime MM-kisojen, ja erityisen "hauskaa" on ollut seurata tuota fanitoimintaa, mikä on paisunut aivan valtaviin mittakaavoihin. Eilenkin (20.6) kadut täyttyivät iltaa kohti yhä enemmän ja enemmän kroatilais- ja turkin joukkueiden faneista, ja tunnelma oli käsinkosketeltavan kiihkeää. Itseäni on vain ärsyttäyt, kun on joutunut kuuntelemaan humalaisia idiootteja, jotka puhaltelevat torviinsa mm. metrossa, jossa pienen tilan ansiosta ääni tuntuu tärykalvoissa aivan karmealta (meinasin mennä tunkemaan yhden torven nimeltä mainitsemattomaan paikkaan, kun sen käyttäjä testaili sillä äänien korkeustasoja)..


Palataan kuitenkin vähän taaksepäin 18. päivän iltaan, jolloin saimme selville, että ne vierushuonelaiset, joiden kuullen olimme pölisseet erittäin fiksua läppää, olivat kuin olivatkin kaksi suomalaista tyttöä, interreilillä hekin. Siinä puhellessa ja kokemuksia vaihdellessa kuluikin sitten pitkälle yöhön, ja jopa huoneistomme kolmaskin porukka, kaksi jenkkipoikaa, saapuivat paikalle yön riennoista. Emmissä heräsi suunnaton kateus, kun saimme vilkaista poikien huonetta, josta löytyi mm. huhuksi luultu keittiö kaikkine varusteineen ja kaksi suurta sohvaa. Järkyttävin tieto oli se, että pojat olivat maksaneet saman hinnan kuin mekin ( 14 e per yö), mutta yöpyivät HUOMATTAVASTI tilavammin ja keskellä kaikkia mukavuuksia.

Kello 10 aamulla suuntasimme huoneen luovutuksen jälkeen rautatieasemalle, jossa jouduimmekin odottelemaan jonkin aikaa, koska juna lähti vasta puoli kaksi päivällä. Ehdimme sillä aikaa hyvin tuhlailemaan suurimman osan jäljelle jääneistä korunoista aamupalaan ja pieniin eväisiin junamatkaa varten. Junassa sitten samaan loossiin asettui Kaliforniasta asti jalkapalloa katsomaan tullut perhe, jonka kanssa keskustellessa 4,5 tunnin junamatka taittui melkein kuin lentäen. Keskusteluaiheet vaihtelivat politiikasta urheiluun, ja saimme tietää, että perheen pää oli mm. jalkapallouransa aikana pelannut Saksassa 80-luvulla samassa 2. divisioonan joukkueessa Jari Litmasen kanssa. Maailma on pieni...

Saavuttuamme Wieniin huomasimme tulleemme helleaallon vallitsemalle alueelle, kun hyvään hikeen riitti vain pari metriä rinkan kanssa kävelyä. Kesti jonkin aikaa, kun suunnistimme menemään ilman karttaa ratikoilla Wienin keskustassa ja löysimme oikean kohtaamispaikan, josta Pia meidät sitten bongasi. Siitä suuntasimme asunnolle, johon kotiuduimme nopsaan ja juurruimme tv:n ääreen katsomaan Saksa vs. Portugali-peliä.

Seuraavana aamuna (20. päivä) nukuimme pitkään ja hartaasti, ja uskaltauduimme ulos tutkimusretkelle vasta puolilta päivin. Kaupungilla pyöriessä saimme huomata suuret fanijoukot (etenkin Kroatian puolelta), joiden joukkoon oli suhteellisen helppo sekoittua. Saipa Emmi ihailijankin hetkeksi aikaa, josta onnistuimme kuitenkin hankkiutumaan eroon metroasemalla, jätkän harmiksi :D Aivan pakkohan oli myös käydä tsekkaamassa paikallinen tapahtumien keskus, eli vastavalmistunut stadioni, jossa nämä suuret tunteiden ja tahtojen taistot tapahtuvat.

Illalla asetuimme tietenkin taas television ruudun ääreen jännittämään peliä, ja niinhän siinä taas kävi, ettei suosikistamme ollut voittajaksi :( -> Saksa voitti Portugalin 3:2, pläääh....

Tänä aamuna pomppasinkin ylös jo 8.00, koska tähtäsin yhdeksäksi ostamaan lippuja paikallisen Espanjalaisen ratsastuskoulun näytökseen, josta maksoin loppujen lopuksi 22 euroa seisomapaikasta. Emmi makoili vielä kaikessa rauhassa sängyllä kun tulin takaisin aamulenkiksi venyneeltä reissultani, ja enkä minäkään kylmän suihkun jälkeen jaksanut pitää mitään kiirettä, vaan köllähdin takaisin nukkumaan.

Saimme itsemme liikkeelle taas joskus kahden aikoihin ja lähdimme kaupungille kiertelemään ja syömään paikalliseen kiinalaiseen ( näin vaihteen vuoksi :D), jota ennen olimme käyneet ostamassa liput huomiseen yöjunaan kohti Venetsiaa. Saimme itsemme myös katselemaan vanhaa kaupunkia ja sen upeita muotiliikkeitä, ja etenkin Stephandom-katedraalia, jonne Emmi todennäköisesti suuntaa messuamaan huomen aamulla minun ollessa ratsastusnäytöksessä.

Aikasen pitkän tekstin murjautin, mutta onpahan tuota tapahtumaakin ollunna jonkin verran näinä lähipäivinä, ja varmasti on jatkossakin. Mutta nyt hyvät illan jatkon toivotukset täältä autojen tööttäilyn ja epämääräisen mölinän keskeltä, ja toivottavasti jo huomenna voitte lukea tuoreimmat kommellukset.