Kun luvattiin plussat ja miinukset, niin täältä ne vihdoin ja viimein tulevat!
Tukholma
+ Vanha kaupunki
+ Junaliikenne toimi, kuten julkisetkin
- Suomalaistyylinen/-kielinen kyyninen palvelu
Kööpenhamina
+ Kristiania
+ Tsilli kaupunki
+ Erinomainen majoitus (myös siinä Multi medie centerin edessä: vartijat ja kaikki..)
- Melko hintava
Berliini
+ Joukkoliikenne oli selkeä ja toimi liiankin hyvin!
+ Hostelli ok, ilmainen netti ja jääkaappikin
+ Mielenkiintoinen kaupunki
+ Halpa kalja
Oswiecim (Auschwitz)
+ Keskitysleiri
+ Varastettu jäätelö
- Kukaan ei puhunut muuta kuin puolaa
- Ei edes haluta yrittää puhumista
- Informaatiosta saatiin vain tieto keskitysleiristä, vaikka kysyttiin karttaa
- Turisteilla on liian suurta rahaa busseihin ( n. 13 euroa oli liian paljon)
- Karmaiseva yöelämä ( amiksia, laitapuolen kulkijoita, outoi setii )
Praha
+ Hinta-laatu-suhde täydellinen
+ Hostelli kuin palatsi
+ Kiinalainen ruoka oli hyvää ja laittoman halpaa
+ Joukkoliikenne toimi moitteettomasti, vaikka yksi juna haisikin törkeen hirveeltä
- Täälläkään ei puhuta muuta kuin tsekkiä
- Englanninkielisten opasteiden puutteellisuus ( sairaalassa ainakin )
- Törkeät ruuhkat laitakaupungilta keskustaan
Wien
+ Jalkapallokisat
+ Selkeä joukkoliikenne ( ainakin metrot )
+ Todella hyvä majoitus keskikaupungilla
- Saharamainen kuumuus
- Jalkapallokisat ( turistit! )
Venetsia
+ Kultturelli nähtävyys
- Nihkeän kosteeta ja kuumaaaaaa
- Gondoliajelu tautisen kallista, muutenkin hintaluokkaa nostettu turistien takia
Milano
+ Kivat shoppailumahdollisuudet
+ Majoituspaikassa hoidettiin taksikin portin eteen
- Ihmiset ajavat autoilla kuin hullut ja kaikki on sallittua, kunhan hätävilkut laittaa päälle..
- Hintataso
- Nihkeän kosteeta ja kuumaaaaa
Monaco
+ Kiva kurkkia, miten rikkaat asuu
- Tequila sunrise 8e eli kallista
- Kuumaa!
- Jätin Ferrarini Pradan liikkeen eteen :C
- Törkeetä ylämäkeä
- Ahdas kaupunki
- Ei talletuslokeroa rinkoille
Pariisi
+ Perinteiset nähtävyydet
- Joukkoliikenne kovin sekava ja KALLIS
- Puhutaan vain ranskaa
- Perkeleen kallista
- Pariisista ei pääse pois lomakaudella, paitsi maksamalla hullun hinnan siitä..
Lontoo
+ Double deckerit
+ Nähtävyydet
+ Torit!
+ Joukkoliikenne sujuvaa, mutta kallista
+ Paljon erilaisia ihmisiä
- Kalleus
Amsterdam
+ Hinta-laatu-suhde ok
+ Coffee shopit ( :D )
+ Punaisten lyhtyjen alue ( :D )
- Majoituksesta saadut kirput
All in all, Praha vetää täydet pisteet hintaluokaltaan, mutta Berliinissä silti kaikki toimi kuin rasvattu. Ja Lontoo nyt oli muuten vaan ihana, vaikkakin kallis. Eikä muissakaan juuri valittamista. Suosittelemme syvästi, mutta älkää menkö Ranskaan ranskalaisten lomakaudella, koska silloin ei ainakaan pääse Barcelonaan. Eikä kyllä Italiastakaan sinne pääse, jollei ole varannut lippuja noin 3 kuukautta aikaisemmin. Beware. Kysymyksiä saa esittää, saatamme jopa vastailla, jos tässä ei ollut tarpeeksi informaatiota ja suositteluja.
Ensi kesään?
tiistai 22. heinäkuuta 2008
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Melkein jo kotona...
No niin, nyt ollaan päästy jo Tukholmaan asti, ja se tarkoitaa myöskin sitä, että viimeinen reilikortilla menty junamatka on ohitse ;( Mutta eipä suotta masennuta, Ilosaari odottaa..
Mutta pitäneepä kertoilla Kööpenhaminassa vietämiemme päivien tapahtumat karkeasti.
Lauantaina kuuma suihku teki eetvarttia ulkona viettämämme yön jälkeen ja sitten kutsuikin jo pehmeä sänky, oli nimittäin hieman kertynyt univelkaa matkustuksen tiimoilta ja etenkin edeltävän yön jäljiltä. Heräsimme kuitenkin illaksi ja lähdimme käymään "pahamaineisessa" Kristianiassa, joka osoittautui mitä mukavimmaksi vierailla ja juoda yhdet oluset.
Sunnuntaina lähdimme aamupäivällä kiertämään Tanskan rannikkoa autolla, ja kävimme mm. kurkkaamassa millainen elämänmeno on ekokylässä ja nauttimassa maukkaan kala-aterian rannikolla satamassa. Pidimme myös toivoa yllä, että olisimme saaneet vielä yhden puuttuvan vapaalipun Roskildeen illaksi, mutta toive ei valitettavasti toteutunut. Vietimme iltaa siis kolmestaan (+ kaksi kissaa) hyvän ruuan ja viinin merkeissä.
Maananataina kutsui sitten shoppailu paikallisessa Field'sin ostoskeskuksessa, jossa eksyttyämme H & M: ään olivat viimeisetkin rahamme kuin tuulen viemää, ja rinkka taas paria toppia ja housuja täydempi. Loppupäiväksi raahauduimme sitten asunnolle lepäilemään aka laiskottelemaan ja dataamaan.
Tiistaina olisi ollut tarkoitus lähteä jo aamupäivästä liikkeelle, mutta vatsani oli eri mieltä asiasta. Jäimme siis katselemaan telekkaria ja nukkumaan, ja uskaltauduimme ulos vasta joskus kolmen- neljän aikaan päivällä kun nälkä alkoi käydä ylivoimaiseksi. Kävimme siis hakemassa paikallisesta pitseriasta pitsat ja menomatkalla sinne näimme mitä ruokahalua kiihottavimman näyn: joku oli ajanut pulun yli ja siitä oli jäljellä vain kasa suolia ja loppuruumis päätä lukuunottamatta, yäk. Illalla lähdimme sitten ottelemaan kuvia kaupungista ja tarkoituksemme oli myös mennä Tivoliin, mutta sen sisäänpääsymaksu osoittautui liian korkeaksi. Sen sijaan kävelimmekin sitten takaisin Susalle, ja kävimme myös ostamassa eväitä junamatkaa varten. Onnistuin myös ostamaan tähänastisen elämäni karmeimman hedelmäpirtelön, ja Emmin onneksi cappuccino maistui vallan ihanalta. Loppuilta menikin pakkailessa ja netissä pyöriessä, kunnes maltoimme käydä nukkumaan sitten joskus 12 aikoihin.
Tänä aamuna olikin sitten aikainen herätys, jo kello seitsemän aikaan ponnahdimme ylös ja pakkailimme loputkin tavarat syötyämme aamupalan. Juna lähti päärautatieasemalta kello 08.31, ja hyvästeltyämme Susan olimmekin jo matkalla Tukholmaan. Päivitämme illalla laivasta sitten retken plussat ja miinukset, nyt suuntaamme kaupungille etsimään Subwayta.
Mutta pitäneepä kertoilla Kööpenhaminassa vietämiemme päivien tapahtumat karkeasti.
Lauantaina kuuma suihku teki eetvarttia ulkona viettämämme yön jälkeen ja sitten kutsuikin jo pehmeä sänky, oli nimittäin hieman kertynyt univelkaa matkustuksen tiimoilta ja etenkin edeltävän yön jäljiltä. Heräsimme kuitenkin illaksi ja lähdimme käymään "pahamaineisessa" Kristianiassa, joka osoittautui mitä mukavimmaksi vierailla ja juoda yhdet oluset.
Sunnuntaina lähdimme aamupäivällä kiertämään Tanskan rannikkoa autolla, ja kävimme mm. kurkkaamassa millainen elämänmeno on ekokylässä ja nauttimassa maukkaan kala-aterian rannikolla satamassa. Pidimme myös toivoa yllä, että olisimme saaneet vielä yhden puuttuvan vapaalipun Roskildeen illaksi, mutta toive ei valitettavasti toteutunut. Vietimme iltaa siis kolmestaan (+ kaksi kissaa) hyvän ruuan ja viinin merkeissä.
Maananataina kutsui sitten shoppailu paikallisessa Field'sin ostoskeskuksessa, jossa eksyttyämme H & M: ään olivat viimeisetkin rahamme kuin tuulen viemää, ja rinkka taas paria toppia ja housuja täydempi. Loppupäiväksi raahauduimme sitten asunnolle lepäilemään aka laiskottelemaan ja dataamaan.
Tiistaina olisi ollut tarkoitus lähteä jo aamupäivästä liikkeelle, mutta vatsani oli eri mieltä asiasta. Jäimme siis katselemaan telekkaria ja nukkumaan, ja uskaltauduimme ulos vasta joskus kolmen- neljän aikaan päivällä kun nälkä alkoi käydä ylivoimaiseksi. Kävimme siis hakemassa paikallisesta pitseriasta pitsat ja menomatkalla sinne näimme mitä ruokahalua kiihottavimman näyn: joku oli ajanut pulun yli ja siitä oli jäljellä vain kasa suolia ja loppuruumis päätä lukuunottamatta, yäk. Illalla lähdimme sitten ottelemaan kuvia kaupungista ja tarkoituksemme oli myös mennä Tivoliin, mutta sen sisäänpääsymaksu osoittautui liian korkeaksi. Sen sijaan kävelimmekin sitten takaisin Susalle, ja kävimme myös ostamassa eväitä junamatkaa varten. Onnistuin myös ostamaan tähänastisen elämäni karmeimman hedelmäpirtelön, ja Emmin onneksi cappuccino maistui vallan ihanalta. Loppuilta menikin pakkailessa ja netissä pyöriessä, kunnes maltoimme käydä nukkumaan sitten joskus 12 aikoihin.
Tänä aamuna olikin sitten aikainen herätys, jo kello seitsemän aikaan ponnahdimme ylös ja pakkailimme loputkin tavarat syötyämme aamupalan. Juna lähti päärautatieasemalta kello 08.31, ja hyvästeltyämme Susan olimmekin jo matkalla Tukholmaan. Päivitämme illalla laivasta sitten retken plussat ja miinukset, nyt suuntaamme kaupungille etsimään Subwayta.
lauantai 5. heinäkuuta 2008
I AMsterdam.
Hyvææ iltaa Tanskasta. Saavuimme tænne jo viime yønæ ja nukuimme tæmæn kerrostalon viereisen Multi medie centerin edessæ, kun Susa saapui Kabulista vasta tænæ aamuna. (Æitin neuvoja on taas kuunneltu.) Hyvinhæn siinæ nukkui, kun ohi ei kævellyt kuin kaksi parikuntaa koko yøn aikana. Tai tiedæ niistæ japanilaisturisteista, jotka ovat kuitenkin kæyneet ottamassa kuvia kodittomista juopoista..
Kuitenkin matkaan læhdettiin varhain keskiviikkoaamuna. Juna-asemalla tørmæsimme poikaan, joka ensin puhui englantia kanssamme ja sitten vaihdettiinkin suomeen! Jæbæ oli hævittænyt ajokorttinsa ja matka Skotlantiin oli loppunut siihen. Junassa sitten taas yllætysyllætys nukuimme. Pææstyæmme Doveriin hyppæsimme lauttaan ja Calaisissa vaihdoimme taasen junaan. Asemalla sitten lipunmyyjærouva hieman valehteli, ettemme tarvitsisi paikkavarauksia ja yllættæen oltiinkin maksamassa Lillen junassa 13 euroa paikoista kolmen euron sijaan. Ei kuitenkaan saatu ihan 26 euroa kasaan, mutta konu onneksi pææsti meidæt pælkæhæstæ ja armahti sen 60 senttiæ :D Brysselin asema olikin asia erikseen ja turhautti, kun ei løytænyt mitææn. Justjust oikealle raiteelle ennen junan læhtøæ pææstiin. Amsterdamin junassa sitten kanssamme istui joku kontrabassoa portugalilaismies, joka læhtiessææn junasta halusi hinkata partaansa poskiimme. Poskisuudelmat, ihq.
Amsterdamissa sitten tørmæsimme ensimmæistæ kertaa sateiseen sææhæn. Kuitenkin kartan oston ja kyselyiden jælkeen læhdimme suuntaamaan kohti Amsterdamse Bos Campingia ensin ratikalla (josta maksoimme 2e 7,20 euron sijaan...) ja sitten kævellen. Ehdotin Miralle liftaamista ja minuutin pææstæ bussipysækille kaartaa nainen, joka kysyy, minne olemme menossa. Hæn sitten ystævællisesti kuskasi meidæt Campingille, vaikka asui aivan toisella puolella. Voi vaan sanoa, ettæ olisipa tuollainen tuuri jatkunut perjantainakin, mutta ei.. Ehdittiin sitten juuri ennen sulkemista varata kaksi yøtæ bungalow'sta, josta saimmekin jotain kirppuja (, kupan ja kuus muuta), kun koko ajan nousee jotain paiseita kæsiin. Huonekavereina oli kaksi ilmeisesti englantilaista poikaa, jotka Miran mukaan olivat isæ ja poika (ja Pyhæn Hengen tiedættekin, kun Damista kyse..) ja ranskalainen pariskunta, jonka miespuolisella oli happinaamari yøllæ. En suotta sæikæhtænyt, kun næin sen kerrossængyn laidan væilstæ.
Torstaiaamuna sitten suihkuun ja kohti Damin keskustaa, jonne meni suunnilleen 40 minuuttia. Ensin bussilla Schipholin lentokentælle ja siitæ sitten junalla keskustaan. Keskustassa pyørittiin jonkun aikaa, kæytiin syømæssæ sata kiloa suolaa sisæltænyttæ ylihinnoiteltua pizzaa ja suunnilleen sen jælkeen læhdettiin etsimææn kauppaa. Jotain siinæ katuja tallatessamme naureskelimme Punaisten lyhtyjen alueesta ja Mira sanoi, ettæ pitææ huudahtaa, kun alkaa nækyæ pelkkiæ miehiæ. Siinæ kohtaa sitten mainitsin, ettæ næen samalla kadulla 15 miestæ ja kaksi naista. No, kulman takana olikin sitten hyvæ yllætys, mutta ei sitæ ruokakauppaa, jota etsimme. Siis eksyimme (ihan oikeasti) Punaisten lyhtyjen alueelle. Oli siinæ naurussa pidættelemistæ, kun puolialastonta naista puolialastoman naisen perææn hiplaa itseææn næyteikkunassa. Tosin toiset hieman kyllæstyneemmæn nækøisenæ.. Løydettiin kuitenkin ruokakauppa ja læhdettiin takaisin kæmpille, josta sitten taas læhdimme keskustaan ja sieltæ taas takaisin nukkumaan, ettæ jaksaa taas aamulla læhteæ matkustamaan.
Puolikuudelta aamulla yløs, kohti bussipysækkiæ ja juna-asemaa. Pææasemalla oltiin seiskan aikoihin, jolloin olisi læhtenyt ensimmæinen juna kohti Køøpenhaminaa, mutta pæætimme sitten jostain syystæ skipata sen ja vaikeudet alkoivat. Mira istui vaikeasti vammaisten paikoilla junassa :----------D Alkumatka meni ihan hyvin, mutta kaksi minuuttia ennen Duisburgia juna sitten vain pysæhtyi. Syyksi saatiin odottamaton peruutus. Jasså, siitæ sitten peruutettiin takaisin edelliselle asemalle odottamaan, jotta saisimme luvan mennæ Duisburgin asemalle. Siellæ oli sitten Schmuppilta (joka meidæn piti næhdæ Duisburgissa, mutta se sitten kaatui) saatujen tietojen mukaan joku sæhkøkaapeli poikki ja siitækøs melkein koko Saksa meni sekaisin. Pææstiin kuitenkin Düsseldorfiin ja etsittiin junaa Hampuriin, joka olikin sitten tunnin myøhæssæ. Saksassa oli kuulemma jotain ratatøitæ, eikø ne ææliøt tajua tehdæ niitæ jonain muuna pæivænæ kuin kesælomaPERJANTAINA. Arvata saattaa, ettæ juna oli ææriææn myøten tæynnæ ja Duisburgista tuli enemmæn kuin vihaisia matkustajia kyytiin, kun siinæ asemalla ei ollut ollut liikennettæ pariin tuntiin ollenkaan. Tutuksi tulleella kæytævællæ sitten istuttiin ja jossain vaiheessa siirryttiin oven eteen. Kohta ovelle tulee mummo, joka vælttæmættæ halusi meidæn poistuvan siitæ, kun hæn jææ kohta pois. Solkotti saksaksi ensin, ettæ mitæ tehdææn siinæ, ehdin avaamaan suuni muodostaakseni lausetta, kun hæn kæski meidæn siirtya pois. Taas sain avattua suuni, kun mummo kysyi, milloin hænen pitææ jæædæ pois. Ehdin sanoa, etten tiedæ ja sitten se kysyi, miksi emme istu penkeillæ. Taas ehdin avata suuni sanoakseni, ettei meillæ ole paikkavarauksia, kun mummo kæy inttæmææn, ettæ meidæn pitæisi siirtyæ. Nousin siitæ læhteækseni ja sitten mummo sanoikin, ettei vielæ tarvitse nousta. Ok, kævin takaisin istumaan. Mira katsoi vain vierestæ, kun aloin hermostua tilanteeseen.. Sitten konu tulikin siihen ja mummo vinkkasi sille meistæ. Konduktøøri sitten taisi selittææ, ettæ meillæ ei varmaan ole paikkoja kun siinæ istumme jne. Sitten se vielæ kehtasi tulla sanomaan, ettæ meidæn pitææ siiryæ oman turvallisuutemme vuoksi pois edestæ, kun juna pysæhtyy.. Oliko edes yllæi, noin juustoja ei olla, ettæ tukittaisiin ulospææsytie. No sitten se mummo jatkoi kyttææmistæ, kun olin sanonut konduktøørille "okeiokei" ja sitten hermostuin niin, ettæ huusin suomeksi jotain tyyliin "Saatana mie en jææ tæhæn vitun oven eteen istumaan kun toi helvetin mummo tossa kyttææ ja vittu ei osaa pæættææ, mitæ se oikeesti haluu ja vittu tææ juna ei varmaan ees pysæhy vielæ tuntiin, et saatana saa toi køpøkkæ tossa nyt oottaa ja ihan vitun sama, Mira tuu tænne istumaan, kun en jaksa tulla sinne takas, ettæ toi kurppa ei tuijottas, vittu". Eipæ mummo kattellut enææ koommin minuun pæin loppumatkasta.. Ja tosin se juna pysæhtyi oikeasti sen puolen tunnin pææstæ. Saakelin vanhukset.
Koska juna oli aikataulustaan tunnin myøhæssæ, niin emme ehtineet Køøpenhaminan junaan, joka olisi ollut tæællæ 20:11. Jouduttiin sitten odottelemaan seuraavaa ja saatiin taas vettæ Hampurissa. Sitæ jaetaan vain myøhæssæ olleesta junasta tulleille, viimeeksi pææstiin suorittamaan 40 minuutin vaihto kahdessa minuutissa. Kyllæ Deutsche Bahn toimii...... Onneksi ehdittiin siinæ sitten syødæ jotain halpaa wokkia ja hypættiin taas tæynnæ olevaan junaan. Toisessa kodissa aka kæytævællæ istuttiin taas. Seuraan liittyi Ulrika Ruotsista ja Tim ja JP (tseiphiii) Coloradosta. Aika junassa menikin sitten tyyppien kanssa jutellessa aika nopeasti. Køpiksessæ oltiin sitten puoli tuntia aikataulua jæljessæ ja koska emme olleet saaneet Susalta mitææn viestiæ kahteen pæivææn, niin oltiin hieman hukassa. Ensimmæiseen internetpaikkaan katselemaan hostelleja ja bussiaikatauluja. Pæædyttiin sitten bussiin, joka menee melkein tæstæ asunnon ohi ja soitettiin ovisummeriakin, jos joku vastaisi. Tæællæ tosin oli joku suomalaisperhe, mutta kesken unien tuskin kukaan tajuaa, mikæ on ovisummeri. Sitten mentiinkin tuohon Multi medie centerin kulmalle ja asetuttiin taloksi. Oli ihan hupaisaa, mutta hyvin siinæ sai unta, kun liikennettæ ei ollut ollenkaan, sæækææn ei ollut liian kylmæ ja kun løysi mukavan asennon. Aamulla sitten vain odottelimme Susan saapumista, jotta saadaan ruokaa ja pææstææn suihkuun ja nukkumaan.
Huomenna ehkæ Roskildeen, here I come Anti-Flag! Ouou, jos siis ilmaislippuja (!!!) heruu. I'm inside. Ja tænææn illalla vielæ jonnekin, je.
Kuitenkin matkaan læhdettiin varhain keskiviikkoaamuna. Juna-asemalla tørmæsimme poikaan, joka ensin puhui englantia kanssamme ja sitten vaihdettiinkin suomeen! Jæbæ oli hævittænyt ajokorttinsa ja matka Skotlantiin oli loppunut siihen. Junassa sitten taas yllætysyllætys nukuimme. Pææstyæmme Doveriin hyppæsimme lauttaan ja Calaisissa vaihdoimme taasen junaan. Asemalla sitten lipunmyyjærouva hieman valehteli, ettemme tarvitsisi paikkavarauksia ja yllættæen oltiinkin maksamassa Lillen junassa 13 euroa paikoista kolmen euron sijaan. Ei kuitenkaan saatu ihan 26 euroa kasaan, mutta konu onneksi pææsti meidæt pælkæhæstæ ja armahti sen 60 senttiæ :D Brysselin asema olikin asia erikseen ja turhautti, kun ei løytænyt mitææn. Justjust oikealle raiteelle ennen junan læhtøæ pææstiin. Amsterdamin junassa sitten kanssamme istui joku kontrabassoa portugalilaismies, joka læhtiessææn junasta halusi hinkata partaansa poskiimme. Poskisuudelmat, ihq.
Amsterdamissa sitten tørmæsimme ensimmæistæ kertaa sateiseen sææhæn. Kuitenkin kartan oston ja kyselyiden jælkeen læhdimme suuntaamaan kohti Amsterdamse Bos Campingia ensin ratikalla (josta maksoimme 2e 7,20 euron sijaan...) ja sitten kævellen. Ehdotin Miralle liftaamista ja minuutin pææstæ bussipysækille kaartaa nainen, joka kysyy, minne olemme menossa. Hæn sitten ystævællisesti kuskasi meidæt Campingille, vaikka asui aivan toisella puolella. Voi vaan sanoa, ettæ olisipa tuollainen tuuri jatkunut perjantainakin, mutta ei.. Ehdittiin sitten juuri ennen sulkemista varata kaksi yøtæ bungalow'sta, josta saimmekin jotain kirppuja (, kupan ja kuus muuta), kun koko ajan nousee jotain paiseita kæsiin. Huonekavereina oli kaksi ilmeisesti englantilaista poikaa, jotka Miran mukaan olivat isæ ja poika (ja Pyhæn Hengen tiedættekin, kun Damista kyse..) ja ranskalainen pariskunta, jonka miespuolisella oli happinaamari yøllæ. En suotta sæikæhtænyt, kun næin sen kerrossængyn laidan væilstæ.
Torstaiaamuna sitten suihkuun ja kohti Damin keskustaa, jonne meni suunnilleen 40 minuuttia. Ensin bussilla Schipholin lentokentælle ja siitæ sitten junalla keskustaan. Keskustassa pyørittiin jonkun aikaa, kæytiin syømæssæ sata kiloa suolaa sisæltænyttæ ylihinnoiteltua pizzaa ja suunnilleen sen jælkeen læhdettiin etsimææn kauppaa. Jotain siinæ katuja tallatessamme naureskelimme Punaisten lyhtyjen alueesta ja Mira sanoi, ettæ pitææ huudahtaa, kun alkaa nækyæ pelkkiæ miehiæ. Siinæ kohtaa sitten mainitsin, ettæ næen samalla kadulla 15 miestæ ja kaksi naista. No, kulman takana olikin sitten hyvæ yllætys, mutta ei sitæ ruokakauppaa, jota etsimme. Siis eksyimme (ihan oikeasti) Punaisten lyhtyjen alueelle. Oli siinæ naurussa pidættelemistæ, kun puolialastonta naista puolialastoman naisen perææn hiplaa itseææn næyteikkunassa. Tosin toiset hieman kyllæstyneemmæn nækøisenæ.. Løydettiin kuitenkin ruokakauppa ja læhdettiin takaisin kæmpille, josta sitten taas læhdimme keskustaan ja sieltæ taas takaisin nukkumaan, ettæ jaksaa taas aamulla læhteæ matkustamaan.
Puolikuudelta aamulla yløs, kohti bussipysækkiæ ja juna-asemaa. Pææasemalla oltiin seiskan aikoihin, jolloin olisi læhtenyt ensimmæinen juna kohti Køøpenhaminaa, mutta pæætimme sitten jostain syystæ skipata sen ja vaikeudet alkoivat. Mira istui vaikeasti vammaisten paikoilla junassa :----------D Alkumatka meni ihan hyvin, mutta kaksi minuuttia ennen Duisburgia juna sitten vain pysæhtyi. Syyksi saatiin odottamaton peruutus. Jasså, siitæ sitten peruutettiin takaisin edelliselle asemalle odottamaan, jotta saisimme luvan mennæ Duisburgin asemalle. Siellæ oli sitten Schmuppilta (joka meidæn piti næhdæ Duisburgissa, mutta se sitten kaatui) saatujen tietojen mukaan joku sæhkøkaapeli poikki ja siitækøs melkein koko Saksa meni sekaisin. Pææstiin kuitenkin Düsseldorfiin ja etsittiin junaa Hampuriin, joka olikin sitten tunnin myøhæssæ. Saksassa oli kuulemma jotain ratatøitæ, eikø ne ææliøt tajua tehdæ niitæ jonain muuna pæivænæ kuin kesælomaPERJANTAINA. Arvata saattaa, ettæ juna oli ææriææn myøten tæynnæ ja Duisburgista tuli enemmæn kuin vihaisia matkustajia kyytiin, kun siinæ asemalla ei ollut ollut liikennettæ pariin tuntiin ollenkaan. Tutuksi tulleella kæytævællæ sitten istuttiin ja jossain vaiheessa siirryttiin oven eteen. Kohta ovelle tulee mummo, joka vælttæmættæ halusi meidæn poistuvan siitæ, kun hæn jææ kohta pois. Solkotti saksaksi ensin, ettæ mitæ tehdææn siinæ, ehdin avaamaan suuni muodostaakseni lausetta, kun hæn kæski meidæn siirtya pois. Taas sain avattua suuni, kun mummo kysyi, milloin hænen pitææ jæædæ pois. Ehdin sanoa, etten tiedæ ja sitten se kysyi, miksi emme istu penkeillæ. Taas ehdin avata suuni sanoakseni, ettei meillæ ole paikkavarauksia, kun mummo kæy inttæmææn, ettæ meidæn pitæisi siirtyæ. Nousin siitæ læhteækseni ja sitten mummo sanoikin, ettei vielæ tarvitse nousta. Ok, kævin takaisin istumaan. Mira katsoi vain vierestæ, kun aloin hermostua tilanteeseen.. Sitten konu tulikin siihen ja mummo vinkkasi sille meistæ. Konduktøøri sitten taisi selittææ, ettæ meillæ ei varmaan ole paikkoja kun siinæ istumme jne. Sitten se vielæ kehtasi tulla sanomaan, ettæ meidæn pitææ siiryæ oman turvallisuutemme vuoksi pois edestæ, kun juna pysæhtyy.. Oliko edes yllæi, noin juustoja ei olla, ettæ tukittaisiin ulospææsytie. No sitten se mummo jatkoi kyttææmistæ, kun olin sanonut konduktøørille "okeiokei" ja sitten hermostuin niin, ettæ huusin suomeksi jotain tyyliin "Saatana mie en jææ tæhæn vitun oven eteen istumaan kun toi helvetin mummo tossa kyttææ ja vittu ei osaa pæættææ, mitæ se oikeesti haluu ja vittu tææ juna ei varmaan ees pysæhy vielæ tuntiin, et saatana saa toi køpøkkæ tossa nyt oottaa ja ihan vitun sama, Mira tuu tænne istumaan, kun en jaksa tulla sinne takas, ettæ toi kurppa ei tuijottas, vittu". Eipæ mummo kattellut enææ koommin minuun pæin loppumatkasta.. Ja tosin se juna pysæhtyi oikeasti sen puolen tunnin pææstæ. Saakelin vanhukset.
Koska juna oli aikataulustaan tunnin myøhæssæ, niin emme ehtineet Køøpenhaminan junaan, joka olisi ollut tæællæ 20:11. Jouduttiin sitten odottelemaan seuraavaa ja saatiin taas vettæ Hampurissa. Sitæ jaetaan vain myøhæssæ olleesta junasta tulleille, viimeeksi pææstiin suorittamaan 40 minuutin vaihto kahdessa minuutissa. Kyllæ Deutsche Bahn toimii...... Onneksi ehdittiin siinæ sitten syødæ jotain halpaa wokkia ja hypættiin taas tæynnæ olevaan junaan. Toisessa kodissa aka kæytævællæ istuttiin taas. Seuraan liittyi Ulrika Ruotsista ja Tim ja JP (tseiphiii) Coloradosta. Aika junassa menikin sitten tyyppien kanssa jutellessa aika nopeasti. Køpiksessæ oltiin sitten puoli tuntia aikataulua jæljessæ ja koska emme olleet saaneet Susalta mitææn viestiæ kahteen pæivææn, niin oltiin hieman hukassa. Ensimmæiseen internetpaikkaan katselemaan hostelleja ja bussiaikatauluja. Pæædyttiin sitten bussiin, joka menee melkein tæstæ asunnon ohi ja soitettiin ovisummeriakin, jos joku vastaisi. Tæællæ tosin oli joku suomalaisperhe, mutta kesken unien tuskin kukaan tajuaa, mikæ on ovisummeri. Sitten mentiinkin tuohon Multi medie centerin kulmalle ja asetuttiin taloksi. Oli ihan hupaisaa, mutta hyvin siinæ sai unta, kun liikennettæ ei ollut ollenkaan, sæækææn ei ollut liian kylmæ ja kun løysi mukavan asennon. Aamulla sitten vain odottelimme Susan saapumista, jotta saadaan ruokaa ja pææstææn suihkuun ja nukkumaan.
Huomenna ehkæ Roskildeen, here I come Anti-Flag! Ouou, jos siis ilmaislippuja (!!!) heruu. I'm inside. Ja tænææn illalla vielæ jonnekin, je.
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Starsucks rulee!
Hellou vain tialta kuumasta Lontoosta, lause jota olen tanaan kirjoittanut noin 27 kertaa.. Syy on lahetetyt postikortit ja veikatkaa vaan, unohdinko sitten sen oleellisimman eli kotiin pain menevan.. :D Sori aiti ja iska, ei oikein naa aivot aina pellaa...
Mutta joo, eilisesta voisi kertoilla jonkin verran. Elikkas herailtiin siina puolen kahdeksan aikoihin aamulla ja lahdimme ensimmaiselle aamupalalle uudessa hostellissa. Taytyy sanoa etta niin ohutta paahtoleipaa en ole elaessani nahnyt, mutta ihan hyvin se tuntui vatsaa silti tayttavan. Aamupalan jalkeen suuntasimme kaupungille vain hengailemaan ja pyorimaan busseilla ympariinsa. Busseista sen verran, etta Emmi halusi pitaa kiinni periaatteistaan, ja se tarkoitti sita, etta emme vain voineet astua siihen bussiin mika olisi mennyt kohteeseen, vaan sen piti EHDOTTOMASTI olla double decker.. Vierailimme myos National Museumissa(ilmainen nahtavyys) ihailemassa Rembrandttia ja muita hienoja maalauksia, loytyipa sielta yksi Akseli Gallen- Kallelan maisemamaalauskin. Illalla matkasimme viela takaisin ihailemaan Tower Bridgea sen huimassa iltavalaistuksessaan ja se oli antoisa reissu ainakin valokuvauksellisesti.
Kun sitten vihdoin ja viimein paasimme hostellille, Emmi painui nukkumaan silla aikaa kun mina viela pakersin kortteihin osoitteita.
Tanaan olimme kaupungilla joskus puolen 11 maissa ja suuntasimme kulkumme Camdeniin viimehetken ostoksille. Tulipahan siina sitten ostettua herateostos kuin toinenkin ja tietysti myos tuliaisia. Muuten loppupaiva kului Starbucksissa istuen ja caramelpirteloa litkien, ja tietysti myos kortteja kirjoitellen.
Tana yona sitten suuntaammekin jo kulkumme kohti Damia, ja toivomme vain etta liikenneyhteyksissa ei kuse mikaan.. Mutta enemman infoa ehkapa jo huomenna, jos olemme paasseet perille :D
Mutta joo, eilisesta voisi kertoilla jonkin verran. Elikkas herailtiin siina puolen kahdeksan aikoihin aamulla ja lahdimme ensimmaiselle aamupalalle uudessa hostellissa. Taytyy sanoa etta niin ohutta paahtoleipaa en ole elaessani nahnyt, mutta ihan hyvin se tuntui vatsaa silti tayttavan. Aamupalan jalkeen suuntasimme kaupungille vain hengailemaan ja pyorimaan busseilla ympariinsa. Busseista sen verran, etta Emmi halusi pitaa kiinni periaatteistaan, ja se tarkoitti sita, etta emme vain voineet astua siihen bussiin mika olisi mennyt kohteeseen, vaan sen piti EHDOTTOMASTI olla double decker.. Vierailimme myos National Museumissa(ilmainen nahtavyys) ihailemassa Rembrandttia ja muita hienoja maalauksia, loytyipa sielta yksi Akseli Gallen- Kallelan maisemamaalauskin. Illalla matkasimme viela takaisin ihailemaan Tower Bridgea sen huimassa iltavalaistuksessaan ja se oli antoisa reissu ainakin valokuvauksellisesti.
Kun sitten vihdoin ja viimein paasimme hostellille, Emmi painui nukkumaan silla aikaa kun mina viela pakersin kortteihin osoitteita.
Tanaan olimme kaupungilla joskus puolen 11 maissa ja suuntasimme kulkumme Camdeniin viimehetken ostoksille. Tulipahan siina sitten ostettua herateostos kuin toinenkin ja tietysti myos tuliaisia. Muuten loppupaiva kului Starbucksissa istuen ja caramelpirteloa litkien, ja tietysti myos kortteja kirjoitellen.
Tana yona sitten suuntaammekin jo kulkumme kohti Damia, ja toivomme vain etta liikenneyhteyksissa ei kuse mikaan.. Mutta enemman infoa ehkapa jo huomenna, jos olemme paasseet perille :D
maanantai 30. kesäkuuta 2008
Kallis, kalliimpi, Lontoo.
Hyvaa paivaa vaihtelevan saan Lontoosta! Perjantaina saatiin tamakin hauskuus kokea, kun lahdimme auringonpaisteeseen hostelliltamme ja paadyimme Charing Crossin metropysakilla kaatosateeseen. Ja taas viiden minuutin paasta aurinko paistoi!
Lauantaiaamuna suunnattiin Camdenin torille ja voin sanoa, etta sinne on paastava uudestaan! Torilta loytyi jokaiselle jotain, tai jos ei, niin sitten taytyy kylla olla hieman outo.. Teinivitkuttimista antiikkiin. Camdenissa vierahtikin huomaamatta pari tuntia ja tuliaisiakin tarttui mukaan. Shoppailusta vasyneina kaupan kautta hostellille ja tekemaan ruokaa, taas linsseja, niin kuin joku (luultavasti) englantilaispoika tokaisi. Tasta blogista olisi voinut tietysti tehda ruoka- ja nukkumisblogin, koska kasitellaan varmaan jonkin verran niita. Mutta ensi viikolla luvassa sitten kootut plussat ja miinukset ja kommellukset jne. Fo' sho'. Lauantai-iltana sitten hyppasimme ensimmaiseen kaksikerroksiseen bussiin ja tietysti ylos etupenkille! Ajelu oli huima ja nahtiin vahan enemman Lontootakin. Hypattiin pois Madame Tussaudsin kohdalla ja jatkettiin matkaa kavellen kohti University of Londonia. Sopivasti siina laheisyydessa oli puhelinkopit ja pitihan sita holmoilla. Seikkailtiin sitten Trafalgar Squaren kautta takaisin kampille, jossa huomattiin jonkun kavelleen koiran paskassa ja tietysti se oli sitten pitanyt 'puhdistaa' ihanimmalle kokolattiamatolle.
Sunnuntaiaamuna sitten vaihdettiin halvempaan hostelliin, kun ilmainen majoitus kaatui Ayon sukulaispojan saatua umpisuolentulehduksen. Paha poikien reilin kannalta (ja tietysti meidan olemattomien rahojen kannalta).. Taa mesta on kylla aika Mesta. Tautisesti jotain laitapuolen kulkijoita ja varkaita, mutta eikohan taa mene viela kaksi yota. Eika taalla toimi vessatkaan kunnolla ja paahtoleivat ovat suunnilleen millin paksuisia. Paskajutut jatkukoon, joten joku oli paskonut toissa yona tuonne meidan kaytavallemme. Onneksi ei oltu viela itse mestoilla, mutta huomioitiin se valkoinen pulveri lattiassa. Kuulemma raikastaa ilmaa ja mattoa.. Nams. Sunnuntainakin kierreltiin toreilla: kohteina Brick Lane Market, Spitalfields ja Petticoat Lane Market. Kierreltiin jonkun aikaa nailla toreilla ja sitten lahdettiinkin tsekkaamaan huonetoverit. He osoittautuivatkin mukaviksi, yksi intialainen vanhempi nainen, 21-vuotias australialainen, 19-vuotias amerikkalainen ja kaksi italialaista, jotka nukkuivat huoneessa nelja tuntia ja lahtivat jatkamaan. Amerikkalaistytto tosin lahti yolla kohti Heathrow'ta ja Pariisia. Illalla katseltiin jalkapallofinaali ja viereiset pojat innokkaasti tuijottivat meita. Syy oli se, etta tyypit olivat lyoneet kuudesta kaljasta vetoa, ollaanko ruotsalaisia. Tumma poika sitten kai voitti, mutta kovat iskuyritykset jatkuivat. Seuraava kysymys olikin, onko meilla henkivartijat (aka poikaystavat) mukana. Kun ei ollut, niin tuli kutsu aamuviiteen asti jatkuviin bileisiin. Kuitenkin; ei kiitos.
Voisi lopettaa jumittamisen ja lahtea kaupungille turisteilemaan, kun viela tama ja huominen aikaa hengailla taalla. Keskiviikkona kohti Amsterdamia. Ja aitille terveisia puhelinlaskusta.. Ainakin 70 euroa. Nice. Mira ei edes halua tietaa, kuinka paljon on tehnyt laskua. Ja itsehan en ole edes soitellut mihinkaan, mutta ehka tekstiviestit ovat menneet samaan ryhmaan sitten. Jeij!
Lauantaiaamuna suunnattiin Camdenin torille ja voin sanoa, etta sinne on paastava uudestaan! Torilta loytyi jokaiselle jotain, tai jos ei, niin sitten taytyy kylla olla hieman outo.. Teinivitkuttimista antiikkiin. Camdenissa vierahtikin huomaamatta pari tuntia ja tuliaisiakin tarttui mukaan. Shoppailusta vasyneina kaupan kautta hostellille ja tekemaan ruokaa, taas linsseja, niin kuin joku (luultavasti) englantilaispoika tokaisi. Tasta blogista olisi voinut tietysti tehda ruoka- ja nukkumisblogin, koska kasitellaan varmaan jonkin verran niita. Mutta ensi viikolla luvassa sitten kootut plussat ja miinukset ja kommellukset jne. Fo' sho'. Lauantai-iltana sitten hyppasimme ensimmaiseen kaksikerroksiseen bussiin ja tietysti ylos etupenkille! Ajelu oli huima ja nahtiin vahan enemman Lontootakin. Hypattiin pois Madame Tussaudsin kohdalla ja jatkettiin matkaa kavellen kohti University of Londonia. Sopivasti siina laheisyydessa oli puhelinkopit ja pitihan sita holmoilla. Seikkailtiin sitten Trafalgar Squaren kautta takaisin kampille, jossa huomattiin jonkun kavelleen koiran paskassa ja tietysti se oli sitten pitanyt 'puhdistaa' ihanimmalle kokolattiamatolle.
Sunnuntaiaamuna sitten vaihdettiin halvempaan hostelliin, kun ilmainen majoitus kaatui Ayon sukulaispojan saatua umpisuolentulehduksen. Paha poikien reilin kannalta (ja tietysti meidan olemattomien rahojen kannalta).. Taa mesta on kylla aika Mesta. Tautisesti jotain laitapuolen kulkijoita ja varkaita, mutta eikohan taa mene viela kaksi yota. Eika taalla toimi vessatkaan kunnolla ja paahtoleivat ovat suunnilleen millin paksuisia. Paskajutut jatkukoon, joten joku oli paskonut toissa yona tuonne meidan kaytavallemme. Onneksi ei oltu viela itse mestoilla, mutta huomioitiin se valkoinen pulveri lattiassa. Kuulemma raikastaa ilmaa ja mattoa.. Nams. Sunnuntainakin kierreltiin toreilla: kohteina Brick Lane Market, Spitalfields ja Petticoat Lane Market. Kierreltiin jonkun aikaa nailla toreilla ja sitten lahdettiinkin tsekkaamaan huonetoverit. He osoittautuivatkin mukaviksi, yksi intialainen vanhempi nainen, 21-vuotias australialainen, 19-vuotias amerikkalainen ja kaksi italialaista, jotka nukkuivat huoneessa nelja tuntia ja lahtivat jatkamaan. Amerikkalaistytto tosin lahti yolla kohti Heathrow'ta ja Pariisia. Illalla katseltiin jalkapallofinaali ja viereiset pojat innokkaasti tuijottivat meita. Syy oli se, etta tyypit olivat lyoneet kuudesta kaljasta vetoa, ollaanko ruotsalaisia. Tumma poika sitten kai voitti, mutta kovat iskuyritykset jatkuivat. Seuraava kysymys olikin, onko meilla henkivartijat (aka poikaystavat) mukana. Kun ei ollut, niin tuli kutsu aamuviiteen asti jatkuviin bileisiin. Kuitenkin; ei kiitos.
Voisi lopettaa jumittamisen ja lahtea kaupungille turisteilemaan, kun viela tama ja huominen aikaa hengailla taalla. Keskiviikkona kohti Amsterdamia. Ja aitille terveisia puhelinlaskusta.. Ainakin 70 euroa. Nice. Mira ei edes halua tietaa, kuinka paljon on tehnyt laskua. Ja itsehan en ole edes soitellut mihinkaan, mutta ehka tekstiviestit ovat menneet samaan ryhmaan sitten. Jeij!
perjantai 27. kesäkuuta 2008
London calling..!
Terves taasen, nyt ollaankin sitten siirrytty jo Lontoon maisemiin ja hauskaa omp.
Mutta ennen kuin jatkan enempaa taalla olosta, palataan vahan taaksepain, koska (taas kerran) emme ole voineet paivittee ajallaan blogia lukijoiden harmiks.
Elikkas 23. paiva maanantaina saavuimme aamulla ah-niin-kauniiseen, mutta tukahduttavan kuumankosteaan Venetsiaan. Juuri sen ilmaston takia kiersimme paikkaa vaivaiset 1,5 tuntia ja sitten oli pakko ottaa juna kohti Milanoa. Venetsiassa yritimme paasta gondoliajelulle, mutta 60 euron kierrostaksa sai meidat muuttamaan mielemme, joten katselimme siella paaasiallisesti kirkkoja, joita tuntui olevan joka nurkalla, mista moinen lienee johtuvan..
Milanoon saavuimme n. 19 aikoihin illalla, ja hyokkasimme heti etsimaan yosijaa laitakaupungilta, josta loysimmekin n. kilometrin paasta lahimmalta metropysakilta. Saatuamme kamat sisalle ja sovittuamme respan kanssa taksihaun kello 04.45 yolle, poikkesimme lahimpaan italialaiseen syomaan ja sen jalkeen Zaraan etsimaan Emmille minihametta. Onneksi hame ja toppi loytyivat suht nopeasti, koska minulla alkoi olla jo hieman karsiva olo, kun naki kaikkea kivaa ja tiesi, ettei todellakaan ollut varaa muuta kuin katseluun :/
Junamme Monacon suuntaan lahti todellakin kello 05.15 aamulla ja siksi taksin piti olla hostellin edustalla jo puolta tuntia ennen junan lahtoa, etta varmasti ehtisimme siihen. Junamatka sujui moitteetta ainoaan vaihtopaikkaamme Ventimigliaan asti, jossa sitten tiedustelimme paikallisesta lipunmyynnista jatkoyhteytta. Pahaksi onneksi tama herra ei ollut oikein perilla asioista, ja neuvoi meidat sitten vaaraan junaan. Onneksi huomasimme taman erheen kolmanella pysakilla ja lahdimme seuraavalla vuorolla takaisinpain. Olisi tehnyt mieli kayda vahan kommentoimassa moista mokaa, mutta olivat kerenneet vaihtaa jo vuoroja kun ehdimme takaisin. Paasimme kuitenkin lahtemaan oikeaan suuntaan puolen tunnin sisalla, ja junassa tapasimme matkamme kolmannen suomalaisen reilaajan jonka kohteena oli Nizza.
Monacoon saavuttuamme saimme kuulla ensitekijoiksi, ettei rinkkoja voisi jattaa mihinkaan sailytykseen, joten kannoimme niita koko visiitin ajan selassa. Voi kylla sanoa ettei edessa oleva syksyn vaellus ole varmastikkaan niin kova kokemus, kuin tuo tiistainen. Paalle 30 astetta lamminta ja kun lahdimme nousemaan rannalta ylospain, se todellakin oli sitten kunnon nousemista eika pienen maen paalle kiipeamista. Televisiokuva valehtelee, kun Monacon formularata onkin melko jyrkka, vaikka se nayttaa telkkarissa tasaiselta! Mutta tulipahan siina samalla katsottua kuinka okyrikkaat elelee, otsikolla naimme ainakin kolme Ferraria, eika mikaan niista ollut kovinkaan vanhaa mallia edes. (Emmi kirosi, kun jatti oman Ferrarinsa vaateliike Pradan eteen..) Itse kaupunkina se oli kovin ruuhkainen, kun kaikki ajoivat tietysti omilla hienoilla autoillaan, vaikka kavellen olisi varmasti paassyt astetta paremmin liikkumaan, mutta miksi turhaan kuntoilemaan, kun voi liikkua mukavamminkin.
Monacosta paastyamme vaihdoimme taas Ventimigliassa, kohteenamme Milanosta Pariisiin lahteva yojuna, jota saimmekin sitten odotella ylimaaraiset 50 minuuttia. Kun sitten paasimme hyppaamaan junaan, huomasimme etta meita oli raskaasti kusetettu kun nelja muuta naista olivatkin muuttuneet neljaksi isoksi aijankorstoksi, joista yksi mm. ei osannu ollenkaan englantia, vaan mutisi meille ranskaa pahaenteisesti kun nauroimme tilanteen hulluudelle. Tilanne naytti todelta pahalta, ja olimme varmoja etta jos joutuisimme jaamaan siihen loossiin, emme selviytyisi ilman raiskausta, mista ei kylla puhuttu yhtaan lippua ostettaessa... Onneksi konnari oli tilanteen tasalla ja vaihtoi meidat heti liput tarkastettuaan viereiseen loossiin, missa saimme olla aivan kaksistaan omassa rauhassa. Muuten junamatka meni moitteettomasti, vaikka joku jossain vaiheessa kavi vahan kiskomassa ovea auki, ja toinen konnari oli hieman yli-innokas tarjotessaan meille viinia, jota emme kylla lahteneet loppujen lopuksi nauttimaan raflavaunuun.
Aamulla herattiin sitten Pariisista, joka osoittautui hyvin kalliiksi ja vaikeaksi paikaksi. Lahdettiin sitten asemalle viemaan rinkat ja ostamaan lippuja. Kavi sitten niin, ettemme olisi paassetkaan Pariisista Barcelonaan muuten kuin maksamalla hirveasti liikaa paikoista.. Sitten lipunmyyja huomasi, ettemme todellisuudessa olisi paasseet mihinkaan Pariisista. Mahtava fiilis tuossa kohtaa, kun ei ole varaa maksaa 200 euroa siita, etta paasisimme johonkin suuntaan. Vahan aikaa kiroiltuamme sitten vapautuikin junasta yksi varauspaikka ja toinen melko halpa istumapaikka Calaisiin, jotta paasisimme edes Englannin puolelle. Hypattiin junaan ja paadyttiin Calaisin satamaan juuri sopivasti viimeiseen lauttaan. Puolentoista tunnin lauttamatka Doveriin ja sen jalkeen hirvea soittelu norteille (jotka sitten nukkuivat tai netti ei toiminut tai koneessa oli virus.. thanks mates!), jotta saisimme yopaikan Doverista. Tovin sitten istuimme ja etsimme halpaa hostellia. Eipa oikein sellaista ollut tarjolla ja jenkkipariskunta (Ari ja Melissa Arizonasta) sitten tulikin kyselemaan, minne olemme menossa ja tiedammeko hostelleista. Ari soitti jonnekin hostelliin, mutta totesi paikan liian kalliiksi. Kaikkien etujen mukaisesti jaimme sitten Doverin satamaterminaaliin nukkumaan, joten tulipa halpa yo! Porukkaamme liittyi viela Brendon Belgiasta ja hieman kauempana oli yksi pariskunta. Juoppojakin tietysti terminaalissa oli. Evaat jakoon ja nukkumaan.
Ruhtinaallisten kolmen-neljan tunnin younien jalkeen Ari, Melissa ja Brendon paattivat lahtea bussilla kohti Lontoota ja Miran kanssa sitten jaimme etsimaan juna-asemaa, jotta paasisimme itsekin Lontooseen. Ari kirjoiti numeroni ylos Doverissa, etta voisi soitella, jos hengailtaisiin jossain vaiheessa yhdessa taalla Lontoossa. Ei sitten oltukaan paskaa seuraa! Lahdettiin sitten kohti Lontoota kivalla paikallisjunalla, joka sitten loppuvaiheesta oli kuin olikin aivan taynna ja Mira joutui istumaan rinkkansa _alla_. Se niista mukavuuksista ja sitten vasyneina alettiin etsia majapaikkaa, kun Ayolla on kolme reilaajaa kampassaan. Kaytiin kahdessa paikassa, toinen oli hieman kehno (ei kukaan taivuta leave-verbia perfektissa leaved...) ja toinen oli taynna. Saimme ohjeet toiseen hostelliin, jossa nyt majailemme. Pitaa ottaa viela yksi yo lisaa ja sitten kayda halvimmassa hostellissa varaamassa yksi yo, koska paasemme (mahdollisesti) Ayolle vasta maanantaina. Toivottavasti onnistuu, koska muuten ollaan pulassa korkean hintatason takia, eika Amsterdamissa ole sen halvempaa.. Ainakaan viikonloppuisin. Eilinen vain nukuttiin ja kokattiin ensimmaista kertaa itse ruokaa! Pakkohan se on, kun ei ole pian enaa varaa ja Ilosaareenkin olisi paastava. Ehka taas istutaan junassa ilman istumapaikkavarauksia ja jutellaan muiden (koyhien) reilaajien kanssa.
Lippu korkeella kohti Lontoon keskustaa ja London Eyeta ehka viela tanaan! Ja muuten vaan Tubessa pyoritaan ja tuhlataan aikaa. Ehka rahaakin.
Mutta ennen kuin jatkan enempaa taalla olosta, palataan vahan taaksepain, koska (taas kerran) emme ole voineet paivittee ajallaan blogia lukijoiden harmiks.
Elikkas 23. paiva maanantaina saavuimme aamulla ah-niin-kauniiseen, mutta tukahduttavan kuumankosteaan Venetsiaan. Juuri sen ilmaston takia kiersimme paikkaa vaivaiset 1,5 tuntia ja sitten oli pakko ottaa juna kohti Milanoa. Venetsiassa yritimme paasta gondoliajelulle, mutta 60 euron kierrostaksa sai meidat muuttamaan mielemme, joten katselimme siella paaasiallisesti kirkkoja, joita tuntui olevan joka nurkalla, mista moinen lienee johtuvan..
Milanoon saavuimme n. 19 aikoihin illalla, ja hyokkasimme heti etsimaan yosijaa laitakaupungilta, josta loysimmekin n. kilometrin paasta lahimmalta metropysakilta. Saatuamme kamat sisalle ja sovittuamme respan kanssa taksihaun kello 04.45 yolle, poikkesimme lahimpaan italialaiseen syomaan ja sen jalkeen Zaraan etsimaan Emmille minihametta. Onneksi hame ja toppi loytyivat suht nopeasti, koska minulla alkoi olla jo hieman karsiva olo, kun naki kaikkea kivaa ja tiesi, ettei todellakaan ollut varaa muuta kuin katseluun :/
Junamme Monacon suuntaan lahti todellakin kello 05.15 aamulla ja siksi taksin piti olla hostellin edustalla jo puolta tuntia ennen junan lahtoa, etta varmasti ehtisimme siihen. Junamatka sujui moitteetta ainoaan vaihtopaikkaamme Ventimigliaan asti, jossa sitten tiedustelimme paikallisesta lipunmyynnista jatkoyhteytta. Pahaksi onneksi tama herra ei ollut oikein perilla asioista, ja neuvoi meidat sitten vaaraan junaan. Onneksi huomasimme taman erheen kolmanella pysakilla ja lahdimme seuraavalla vuorolla takaisinpain. Olisi tehnyt mieli kayda vahan kommentoimassa moista mokaa, mutta olivat kerenneet vaihtaa jo vuoroja kun ehdimme takaisin. Paasimme kuitenkin lahtemaan oikeaan suuntaan puolen tunnin sisalla, ja junassa tapasimme matkamme kolmannen suomalaisen reilaajan jonka kohteena oli Nizza.
Monacoon saavuttuamme saimme kuulla ensitekijoiksi, ettei rinkkoja voisi jattaa mihinkaan sailytykseen, joten kannoimme niita koko visiitin ajan selassa. Voi kylla sanoa ettei edessa oleva syksyn vaellus ole varmastikkaan niin kova kokemus, kuin tuo tiistainen. Paalle 30 astetta lamminta ja kun lahdimme nousemaan rannalta ylospain, se todellakin oli sitten kunnon nousemista eika pienen maen paalle kiipeamista. Televisiokuva valehtelee, kun Monacon formularata onkin melko jyrkka, vaikka se nayttaa telkkarissa tasaiselta! Mutta tulipahan siina samalla katsottua kuinka okyrikkaat elelee, otsikolla naimme ainakin kolme Ferraria, eika mikaan niista ollut kovinkaan vanhaa mallia edes. (Emmi kirosi, kun jatti oman Ferrarinsa vaateliike Pradan eteen..) Itse kaupunkina se oli kovin ruuhkainen, kun kaikki ajoivat tietysti omilla hienoilla autoillaan, vaikka kavellen olisi varmasti paassyt astetta paremmin liikkumaan, mutta miksi turhaan kuntoilemaan, kun voi liikkua mukavamminkin.
Monacosta paastyamme vaihdoimme taas Ventimigliassa, kohteenamme Milanosta Pariisiin lahteva yojuna, jota saimmekin sitten odotella ylimaaraiset 50 minuuttia. Kun sitten paasimme hyppaamaan junaan, huomasimme etta meita oli raskaasti kusetettu kun nelja muuta naista olivatkin muuttuneet neljaksi isoksi aijankorstoksi, joista yksi mm. ei osannu ollenkaan englantia, vaan mutisi meille ranskaa pahaenteisesti kun nauroimme tilanteen hulluudelle. Tilanne naytti todelta pahalta, ja olimme varmoja etta jos joutuisimme jaamaan siihen loossiin, emme selviytyisi ilman raiskausta, mista ei kylla puhuttu yhtaan lippua ostettaessa... Onneksi konnari oli tilanteen tasalla ja vaihtoi meidat heti liput tarkastettuaan viereiseen loossiin, missa saimme olla aivan kaksistaan omassa rauhassa. Muuten junamatka meni moitteettomasti, vaikka joku jossain vaiheessa kavi vahan kiskomassa ovea auki, ja toinen konnari oli hieman yli-innokas tarjotessaan meille viinia, jota emme kylla lahteneet loppujen lopuksi nauttimaan raflavaunuun.
Aamulla herattiin sitten Pariisista, joka osoittautui hyvin kalliiksi ja vaikeaksi paikaksi. Lahdettiin sitten asemalle viemaan rinkat ja ostamaan lippuja. Kavi sitten niin, ettemme olisi paassetkaan Pariisista Barcelonaan muuten kuin maksamalla hirveasti liikaa paikoista.. Sitten lipunmyyja huomasi, ettemme todellisuudessa olisi paasseet mihinkaan Pariisista. Mahtava fiilis tuossa kohtaa, kun ei ole varaa maksaa 200 euroa siita, etta paasisimme johonkin suuntaan. Vahan aikaa kiroiltuamme sitten vapautuikin junasta yksi varauspaikka ja toinen melko halpa istumapaikka Calaisiin, jotta paasisimme edes Englannin puolelle. Hypattiin junaan ja paadyttiin Calaisin satamaan juuri sopivasti viimeiseen lauttaan. Puolentoista tunnin lauttamatka Doveriin ja sen jalkeen hirvea soittelu norteille (jotka sitten nukkuivat tai netti ei toiminut tai koneessa oli virus.. thanks mates!), jotta saisimme yopaikan Doverista. Tovin sitten istuimme ja etsimme halpaa hostellia. Eipa oikein sellaista ollut tarjolla ja jenkkipariskunta (Ari ja Melissa Arizonasta) sitten tulikin kyselemaan, minne olemme menossa ja tiedammeko hostelleista. Ari soitti jonnekin hostelliin, mutta totesi paikan liian kalliiksi. Kaikkien etujen mukaisesti jaimme sitten Doverin satamaterminaaliin nukkumaan, joten tulipa halpa yo! Porukkaamme liittyi viela Brendon Belgiasta ja hieman kauempana oli yksi pariskunta. Juoppojakin tietysti terminaalissa oli. Evaat jakoon ja nukkumaan.
Ruhtinaallisten kolmen-neljan tunnin younien jalkeen Ari, Melissa ja Brendon paattivat lahtea bussilla kohti Lontoota ja Miran kanssa sitten jaimme etsimaan juna-asemaa, jotta paasisimme itsekin Lontooseen. Ari kirjoiti numeroni ylos Doverissa, etta voisi soitella, jos hengailtaisiin jossain vaiheessa yhdessa taalla Lontoossa. Ei sitten oltukaan paskaa seuraa! Lahdettiin sitten kohti Lontoota kivalla paikallisjunalla, joka sitten loppuvaiheesta oli kuin olikin aivan taynna ja Mira joutui istumaan rinkkansa _alla_. Se niista mukavuuksista ja sitten vasyneina alettiin etsia majapaikkaa, kun Ayolla on kolme reilaajaa kampassaan. Kaytiin kahdessa paikassa, toinen oli hieman kehno (ei kukaan taivuta leave-verbia perfektissa leaved...) ja toinen oli taynna. Saimme ohjeet toiseen hostelliin, jossa nyt majailemme. Pitaa ottaa viela yksi yo lisaa ja sitten kayda halvimmassa hostellissa varaamassa yksi yo, koska paasemme (mahdollisesti) Ayolle vasta maanantaina. Toivottavasti onnistuu, koska muuten ollaan pulassa korkean hintatason takia, eika Amsterdamissa ole sen halvempaa.. Ainakaan viikonloppuisin. Eilinen vain nukuttiin ja kokattiin ensimmaista kertaa itse ruokaa! Pakkohan se on, kun ei ole pian enaa varaa ja Ilosaareenkin olisi paastava. Ehka taas istutaan junassa ilman istumapaikkavarauksia ja jutellaan muiden (koyhien) reilaajien kanssa.
Lippu korkeella kohti Lontoon keskustaa ja London Eyeta ehka viela tanaan! Ja muuten vaan Tubessa pyoritaan ja tuhlataan aikaa. Ehka rahaakin.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
Grüss Gott!
Pikapäivitys ennen Westbahnhofille lähtöä, jotta ehdimme Venetsiaan lähtevään junaan. Lyhyesti tänään on ollut KUUMA ja ensi viikolla täällä kuulemma kuumenee. Venetsiaan ennustettu vain n. 29-33'C lämpötilaa. Oikein meikän sää viimeisen päälle!
Aamulla Mira kävi paikallisessa espanjalaisen ratsastuskoulun näytöksessä ja itse suuntasin jo aikaisempaan katedraaliin. Portilla kysyttiin ensin, olenko tulossa jumalanpalvelukseen (mitähän muuta siellä olisin tehnytkään..) ja seuraavaksi, puhunko saksaa. Kyllä-vastaukset molempiin ja pääsin pyhän portin toiselle puolelle. Katolilainen messu ei juuri eronnut evankelisluterilaisesta ja sain taas kerran vedettyä eroa itseni ja kirkon välille. Täältä tullaan eroakirkosta.fi! Ei ihan pyhät henget kolahtaneet ja jouduin vielä kättelemään vieressä istunutta tyyppiäni! Kuuluu siis katolilaiseen käytäntöön. Enkä edes tiennyt, kuinka saksaksi sanotaan Herra olkoon teidän kanssanne jälkeen tuleva Niin myös sinun henkesi kanssa. Siinähän sitten aika ajoin nousin ylös ja istuin ja mietin, milloin sitä pääsisi pois.. Katedraalikin oli turhan paljon turistikohde, kun oli yleisöpuhelinta jne. Voi Pyhä Birgitta ja ovellakin joku narkkari kerjäämässä itselleen rahaa. Ei vahvasti mene.
Ei olla jaksettu oikein tehdä juuri mitään ihmeellistä, postissa käytiin postittamassa yksi kortti ja vastaanotettiin espanjalaisten ja italialaisten gigoloiden peräänhuutoja samalla. Eilisellä postireissulla vanha jäbä oli sitten leimannut postin, jonka Iisalle osoitin kotimaan postiksi.. Kirjekuoressahan luki selkeästi FINLAND, eikä paikalliseen tapaan INLAND. Voi idiootti, toivottavasti kirje menee perille!
Mutta ehkä poistumme kämpiltä, jätämme Wienin ja siirrymme Venetsiaan ennen kuin metrolippumme menee vanhaksi ja saamme sakot paikalliselta natsi-Saksan ajan tarkastajalta. Siinähän sitten selitämme olevamme tyhmiä turisteja.. Tosin jalkapallon takiahan täällä liikkuu niitä mielin määrin, harmi kun emme ehdi käymään stadionilla katsomassa gigolojen hulinoita. Auf Wiedersehen!
Aamulla Mira kävi paikallisessa espanjalaisen ratsastuskoulun näytöksessä ja itse suuntasin jo aikaisempaan katedraaliin. Portilla kysyttiin ensin, olenko tulossa jumalanpalvelukseen (mitähän muuta siellä olisin tehnytkään..) ja seuraavaksi, puhunko saksaa. Kyllä-vastaukset molempiin ja pääsin pyhän portin toiselle puolelle. Katolilainen messu ei juuri eronnut evankelisluterilaisesta ja sain taas kerran vedettyä eroa itseni ja kirkon välille. Täältä tullaan eroakirkosta.fi! Ei ihan pyhät henget kolahtaneet ja jouduin vielä kättelemään vieressä istunutta tyyppiäni! Kuuluu siis katolilaiseen käytäntöön. Enkä edes tiennyt, kuinka saksaksi sanotaan Herra olkoon teidän kanssanne jälkeen tuleva Niin myös sinun henkesi kanssa. Siinähän sitten aika ajoin nousin ylös ja istuin ja mietin, milloin sitä pääsisi pois.. Katedraalikin oli turhan paljon turistikohde, kun oli yleisöpuhelinta jne. Voi Pyhä Birgitta ja ovellakin joku narkkari kerjäämässä itselleen rahaa. Ei vahvasti mene.
Ei olla jaksettu oikein tehdä juuri mitään ihmeellistä, postissa käytiin postittamassa yksi kortti ja vastaanotettiin espanjalaisten ja italialaisten gigoloiden peräänhuutoja samalla. Eilisellä postireissulla vanha jäbä oli sitten leimannut postin, jonka Iisalle osoitin kotimaan postiksi.. Kirjekuoressahan luki selkeästi FINLAND, eikä paikalliseen tapaan INLAND. Voi idiootti, toivottavasti kirje menee perille!
Mutta ehkä poistumme kämpiltä, jätämme Wienin ja siirrymme Venetsiaan ennen kuin metrolippumme menee vanhaksi ja saamme sakot paikalliselta natsi-Saksan ajan tarkastajalta. Siinähän sitten selitämme olevamme tyhmiä turisteja.. Tosin jalkapallon takiahan täällä liikkuu niitä mielin määrin, harmi kun emme ehdi käymään stadionilla katsomassa gigolojen hulinoita. Auf Wiedersehen!
lauantai 21. kesäkuuta 2008
" Mä oon juonu viinii Wienissä..."
Heellouta vain tiältä Wienistä, on ollu mukava seurata jalkapalloa sitten viime MM-kisojen, ja erityisen "hauskaa" on ollut seurata tuota fanitoimintaa, mikä on paisunut aivan valtaviin mittakaavoihin. Eilenkin (20.6) kadut täyttyivät iltaa kohti yhä enemmän ja enemmän kroatilais- ja turkin joukkueiden faneista, ja tunnelma oli käsinkosketeltavan kiihkeää. Itseäni on vain ärsyttäyt, kun on joutunut kuuntelemaan humalaisia idiootteja, jotka puhaltelevat torviinsa mm. metrossa, jossa pienen tilan ansiosta ääni tuntuu tärykalvoissa aivan karmealta (meinasin mennä tunkemaan yhden torven nimeltä mainitsemattomaan paikkaan, kun sen käyttäjä testaili sillä äänien korkeustasoja)..
Palataan kuitenkin vähän taaksepäin 18. päivän iltaan, jolloin saimme selville, että ne vierushuonelaiset, joiden kuullen olimme pölisseet erittäin fiksua läppää, olivat kuin olivatkin kaksi suomalaista tyttöä, interreilillä hekin. Siinä puhellessa ja kokemuksia vaihdellessa kuluikin sitten pitkälle yöhön, ja jopa huoneistomme kolmaskin porukka, kaksi jenkkipoikaa, saapuivat paikalle yön riennoista. Emmissä heräsi suunnaton kateus, kun saimme vilkaista poikien huonetta, josta löytyi mm. huhuksi luultu keittiö kaikkine varusteineen ja kaksi suurta sohvaa. Järkyttävin tieto oli se, että pojat olivat maksaneet saman hinnan kuin mekin ( 14 e per yö), mutta yöpyivät HUOMATTAVASTI tilavammin ja keskellä kaikkia mukavuuksia.
Kello 10 aamulla suuntasimme huoneen luovutuksen jälkeen rautatieasemalle, jossa jouduimmekin odottelemaan jonkin aikaa, koska juna lähti vasta puoli kaksi päivällä. Ehdimme sillä aikaa hyvin tuhlailemaan suurimman osan jäljelle jääneistä korunoista aamupalaan ja pieniin eväisiin junamatkaa varten. Junassa sitten samaan loossiin asettui Kaliforniasta asti jalkapalloa katsomaan tullut perhe, jonka kanssa keskustellessa 4,5 tunnin junamatka taittui melkein kuin lentäen. Keskusteluaiheet vaihtelivat politiikasta urheiluun, ja saimme tietää, että perheen pää oli mm. jalkapallouransa aikana pelannut Saksassa 80-luvulla samassa 2. divisioonan joukkueessa Jari Litmasen kanssa. Maailma on pieni...
Saavuttuamme Wieniin huomasimme tulleemme helleaallon vallitsemalle alueelle, kun hyvään hikeen riitti vain pari metriä rinkan kanssa kävelyä. Kesti jonkin aikaa, kun suunnistimme menemään ilman karttaa ratikoilla Wienin keskustassa ja löysimme oikean kohtaamispaikan, josta Pia meidät sitten bongasi. Siitä suuntasimme asunnolle, johon kotiuduimme nopsaan ja juurruimme tv:n ääreen katsomaan Saksa vs. Portugali-peliä.
Seuraavana aamuna (20. päivä) nukuimme pitkään ja hartaasti, ja uskaltauduimme ulos tutkimusretkelle vasta puolilta päivin. Kaupungilla pyöriessä saimme huomata suuret fanijoukot (etenkin Kroatian puolelta), joiden joukkoon oli suhteellisen helppo sekoittua. Saipa Emmi ihailijankin hetkeksi aikaa, josta onnistuimme kuitenkin hankkiutumaan eroon metroasemalla, jätkän harmiksi :D Aivan pakkohan oli myös käydä tsekkaamassa paikallinen tapahtumien keskus, eli vastavalmistunut stadioni, jossa nämä suuret tunteiden ja tahtojen taistot tapahtuvat.
Illalla asetuimme tietenkin taas television ruudun ääreen jännittämään peliä, ja niinhän siinä taas kävi, ettei suosikistamme ollut voittajaksi :( -> Saksa voitti Portugalin 3:2, pläääh....
Tänä aamuna pomppasinkin ylös jo 8.00, koska tähtäsin yhdeksäksi ostamaan lippuja paikallisen Espanjalaisen ratsastuskoulun näytökseen, josta maksoin loppujen lopuksi 22 euroa seisomapaikasta. Emmi makoili vielä kaikessa rauhassa sängyllä kun tulin takaisin aamulenkiksi venyneeltä reissultani, ja enkä minäkään kylmän suihkun jälkeen jaksanut pitää mitään kiirettä, vaan köllähdin takaisin nukkumaan.
Saimme itsemme liikkeelle taas joskus kahden aikoihin ja lähdimme kaupungille kiertelemään ja syömään paikalliseen kiinalaiseen ( näin vaihteen vuoksi :D), jota ennen olimme käyneet ostamassa liput huomiseen yöjunaan kohti Venetsiaa. Saimme itsemme myös katselemaan vanhaa kaupunkia ja sen upeita muotiliikkeitä, ja etenkin Stephandom-katedraalia, jonne Emmi todennäköisesti suuntaa messuamaan huomen aamulla minun ollessa ratsastusnäytöksessä.
Aikasen pitkän tekstin murjautin, mutta onpahan tuota tapahtumaakin ollunna jonkin verran näinä lähipäivinä, ja varmasti on jatkossakin. Mutta nyt hyvät illan jatkon toivotukset täältä autojen tööttäilyn ja epämääräisen mölinän keskeltä, ja toivottavasti jo huomenna voitte lukea tuoreimmat kommellukset.
Palataan kuitenkin vähän taaksepäin 18. päivän iltaan, jolloin saimme selville, että ne vierushuonelaiset, joiden kuullen olimme pölisseet erittäin fiksua läppää, olivat kuin olivatkin kaksi suomalaista tyttöä, interreilillä hekin. Siinä puhellessa ja kokemuksia vaihdellessa kuluikin sitten pitkälle yöhön, ja jopa huoneistomme kolmaskin porukka, kaksi jenkkipoikaa, saapuivat paikalle yön riennoista. Emmissä heräsi suunnaton kateus, kun saimme vilkaista poikien huonetta, josta löytyi mm. huhuksi luultu keittiö kaikkine varusteineen ja kaksi suurta sohvaa. Järkyttävin tieto oli se, että pojat olivat maksaneet saman hinnan kuin mekin ( 14 e per yö), mutta yöpyivät HUOMATTAVASTI tilavammin ja keskellä kaikkia mukavuuksia.
Kello 10 aamulla suuntasimme huoneen luovutuksen jälkeen rautatieasemalle, jossa jouduimmekin odottelemaan jonkin aikaa, koska juna lähti vasta puoli kaksi päivällä. Ehdimme sillä aikaa hyvin tuhlailemaan suurimman osan jäljelle jääneistä korunoista aamupalaan ja pieniin eväisiin junamatkaa varten. Junassa sitten samaan loossiin asettui Kaliforniasta asti jalkapalloa katsomaan tullut perhe, jonka kanssa keskustellessa 4,5 tunnin junamatka taittui melkein kuin lentäen. Keskusteluaiheet vaihtelivat politiikasta urheiluun, ja saimme tietää, että perheen pää oli mm. jalkapallouransa aikana pelannut Saksassa 80-luvulla samassa 2. divisioonan joukkueessa Jari Litmasen kanssa. Maailma on pieni...
Saavuttuamme Wieniin huomasimme tulleemme helleaallon vallitsemalle alueelle, kun hyvään hikeen riitti vain pari metriä rinkan kanssa kävelyä. Kesti jonkin aikaa, kun suunnistimme menemään ilman karttaa ratikoilla Wienin keskustassa ja löysimme oikean kohtaamispaikan, josta Pia meidät sitten bongasi. Siitä suuntasimme asunnolle, johon kotiuduimme nopsaan ja juurruimme tv:n ääreen katsomaan Saksa vs. Portugali-peliä.
Seuraavana aamuna (20. päivä) nukuimme pitkään ja hartaasti, ja uskaltauduimme ulos tutkimusretkelle vasta puolilta päivin. Kaupungilla pyöriessä saimme huomata suuret fanijoukot (etenkin Kroatian puolelta), joiden joukkoon oli suhteellisen helppo sekoittua. Saipa Emmi ihailijankin hetkeksi aikaa, josta onnistuimme kuitenkin hankkiutumaan eroon metroasemalla, jätkän harmiksi :D Aivan pakkohan oli myös käydä tsekkaamassa paikallinen tapahtumien keskus, eli vastavalmistunut stadioni, jossa nämä suuret tunteiden ja tahtojen taistot tapahtuvat.
Illalla asetuimme tietenkin taas television ruudun ääreen jännittämään peliä, ja niinhän siinä taas kävi, ettei suosikistamme ollut voittajaksi :( -> Saksa voitti Portugalin 3:2, pläääh....
Tänä aamuna pomppasinkin ylös jo 8.00, koska tähtäsin yhdeksäksi ostamaan lippuja paikallisen Espanjalaisen ratsastuskoulun näytökseen, josta maksoin loppujen lopuksi 22 euroa seisomapaikasta. Emmi makoili vielä kaikessa rauhassa sängyllä kun tulin takaisin aamulenkiksi venyneeltä reissultani, ja enkä minäkään kylmän suihkun jälkeen jaksanut pitää mitään kiirettä, vaan köllähdin takaisin nukkumaan.
Saimme itsemme liikkeelle taas joskus kahden aikoihin ja lähdimme kaupungille kiertelemään ja syömään paikalliseen kiinalaiseen ( näin vaihteen vuoksi :D), jota ennen olimme käyneet ostamassa liput huomiseen yöjunaan kohti Venetsiaa. Saimme itsemme myös katselemaan vanhaa kaupunkia ja sen upeita muotiliikkeitä, ja etenkin Stephandom-katedraalia, jonne Emmi todennäköisesti suuntaa messuamaan huomen aamulla minun ollessa ratsastusnäytöksessä.
Aikasen pitkän tekstin murjautin, mutta onpahan tuota tapahtumaakin ollunna jonkin verran näinä lähipäivinä, ja varmasti on jatkossakin. Mutta nyt hyvät illan jatkon toivotukset täältä autojen tööttäilyn ja epämääräisen mölinän keskeltä, ja toivottavasti jo huomenna voitte lukea tuoreimmat kommellukset.
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
Universitz Hospital in Motol, forgeiner´s department.
Hellou Prahasta. Nähtävyydet on jääneet näkemättä, mutta onhan ainakin todistettu itäläisten englannin kielen taidon puute, kun sairaalassa käytiin. Syynä Emmin nestehukka ja erinäisen oudot tuntemukset. Siinähän sitten maksoin 1600 kořonaa verikokeista ja lääkärin tenttauksesta. Eihän siinä, vakuutus korvaa! Tuokin johtui täysin siitä, että nukuttiin eilispäivä, juominen jäi vähemmälle ja nukuttiin pitkään aamulla. Tätä se laiskuus teettää tosiaan! Ja oltiin länsimaalaisia ja rikkaita, koska taksilla mentiin sairaalaan ja tultiin sieltä. Tosin taksikuski ajeli pois päin tullessa omia reittejään ja sai melkein 100 kořonaa enemmän matkalle hintaa kuin mennessä. Mokomat paskiaiset!
Läheisessä kiinalaisessa on hyvää ruokaa, kahdesti ollaan jo käyty siellä.. Tarjoilija mussuttaa englantia varmaan sisäänpäin, koska ei olla saatu mitään selvää ikinä. ´Okayta´hokiessa.. Ja aina on mennyt ihan putkeen :--D
Ollaan saatu uusia naapureita tuolla hostellilla, suomalaiset ja jenkit! Itsehän arvasin tytön ääntämyksestä jo eilisiltana, että se on suomalainen ja toivottavasti meillä ei ole ollut kovin huonot jutut eilisiltana... (Meillä oli huonot jutut eilisiltana t. Mira) Kuten koputetaan huoneen seinään, joka on siis yhteinen naapurin kanssa, ja sitten porataan reikä siihen ja huudellaan jotain.. Se siitä fiksuuskulissista :--D Ja Miran huonot jutut loppuvat siihen, kun neiti pääsee paskalle. Ei meillä kovin kuivat jutut ole ja matkan varrella varmaan paranee. Odotelkaa Ilosaarta!
Miran mokat, part 8308205454. Kysyi jenkiltä "Mistäpäin (Suomea) te ootte?" Olisittepa nähneet kuinka alas leuka voi tippua.. :---D Poika oli vähän eksyksissä. Ja Axea oli käytetty hitusen liikaa! Nams. No mutta Mira tuolta huutelee puolustukseksi, että luuli tuota jenkkiä suomalaiseksi. Hehehhehses.
Huomenna verikokeiden tulokset ja Wien. Siihen astiseen, muttei tarvitse kuitenkaan hätääntyä!
Läheisessä kiinalaisessa on hyvää ruokaa, kahdesti ollaan jo käyty siellä.. Tarjoilija mussuttaa englantia varmaan sisäänpäin, koska ei olla saatu mitään selvää ikinä. ´Okayta´hokiessa.. Ja aina on mennyt ihan putkeen :--D
Ollaan saatu uusia naapureita tuolla hostellilla, suomalaiset ja jenkit! Itsehän arvasin tytön ääntämyksestä jo eilisiltana, että se on suomalainen ja toivottavasti meillä ei ole ollut kovin huonot jutut eilisiltana... (Meillä oli huonot jutut eilisiltana t. Mira) Kuten koputetaan huoneen seinään, joka on siis yhteinen naapurin kanssa, ja sitten porataan reikä siihen ja huudellaan jotain.. Se siitä fiksuuskulissista :--D Ja Miran huonot jutut loppuvat siihen, kun neiti pääsee paskalle. Ei meillä kovin kuivat jutut ole ja matkan varrella varmaan paranee. Odotelkaa Ilosaarta!
Miran mokat, part 8308205454. Kysyi jenkiltä "Mistäpäin (Suomea) te ootte?" Olisittepa nähneet kuinka alas leuka voi tippua.. :---D Poika oli vähän eksyksissä. Ja Axea oli käytetty hitusen liikaa! Nams. No mutta Mira tuolta huutelee puolustukseksi, että luuli tuota jenkkiä suomalaiseksi. Hehehhehses.
Huomenna verikokeiden tulokset ja Wien. Siihen astiseen, muttei tarvitse kuitenkaan hätääntyä!
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Polskaa!
heipä taas, kiřjoitellaan tsekkiläisellä näppiksellä kuten vařmaan huomata saattaa... Koska päivittäminen on jäänyt viime päivinä vähän vähemmälle, keřtaamme pikaisesti mitä olemme tähän asti saaneet kokea.
15. päivä sunnuntaina suuntasimme kulkumme kohti kuuluisaa Beřliinin keskustaa, jossa kävimme ihastelemassa Břandenbuřgin tořia, muurin jäännöksiä ja Holocaust- muistomerkkiä. Koska olimme jo luovuttaneet huoneemme kello kahdelta, vaelsimme Berlin- Lichtenbergin asemalle. Siellä sitten ihailimme paikallisia juoppoja ja narkkareita aikamme ja siirryimme laiturille odottamaan. Istuttiinpa korealaispojan viereen, jonka kanssa juteltiin sitten junan saapumiseen asti. Ihan mukava kaveri, muuttanut Koreasta (ei tietoa, että etelästä vai pohjoisesta) Kanadaan ja opiskelee tällä hetkellä Sveitsissä hotellialalla.
Kun sitten yöjunamme vihdoin saapui, oli ihmetyksemme suuri konduktöörin heittäessä meidät ulos junasta ensimmäisellä yrityskerralla. Syy oli se, että epäpätevät lipunmyyjät eivät ilmeisesti osanneet asiaansa, koska eivät myyneet meille paikkalippuja junaan, vaan väittivät kivenkovaan, että voisimme ostaa ne sitten junasta 13 e hintaan. Totuus olikin sitten aivan toinen ja onneksemme junaan sattui samaan aikaan puolaa puhuva nainen, jonka avulla saimme ostettua luksusluokan liput, ála 28 e. Voi sanoa, että sinä iltana saksalainen lipunmyyntihenkilökunta sai ´arvostusta´ osakseen.....
Aamulla heräsimme karmeaan totuuteen, kun astuimme välipysäkille Trzebiniaan, joka osoittautui pystyynkuolleeksi pikkukyläksi, jossa kukaan ei suostunut puhumaan kuin puolaa.
Onneksi emme joutuneet odottelemaan junaa kuin 1,5 h, ja näin pääsimmekin melkein kuin huomaamattamme Auschwitziin neuvostoliitonaikaisella junanrotiskolla.
Auschwitzin keikka suoritettiinkin ohjattuna turistikiertona, mikä oli hyvä valinta ajatellen kaikkea uutta tietoa, mitä opas meille suolsi. Mieleen jäi etenkin Birkenau-leirin aivan valtava koko, mitä ei vain voi tajuta lukemalla paikasta pelkistä opuksista.
Keskitysleirien kierron jälkeen suuntasimme takaisin juna-asemalle, jonka lähellä olevassa kaupassa Emmi aloitti kriminaaliuransa ´varastamalla´ ihkaensimmäisen jäätelönsä! Kyseessä oli tietysti Emmin ja myyjän välinen väärinkäsitys, joka johtui liian suuresta kielimuurista ja kaupan neljästä eri kassasta. Vältimme visusti kyseistä markettia huomattuamme erheen.
Illalla ainakin minulla alkoi jännitys kasvaa, kun asema hiljeni ja ainoat ihmiset, joita sattumalta aina näki, olivat epäilyttävän näköisiä hiippareita jotka pyörivät aseman nurkissa. Pääsimme kuitenkin aivan turvallisesti junaan, jossa myyjän mainitsemat ¨mukavat penkit¨ kyllä uupuivat, ja aamulla heräsimme raajat puutuneina Praha-Smichov-asemalla. Prahan reissusta enemmän huomenna, koska nettiaika on loppu!
Ps. Emmillä on ikävä FloggingMollyja ja tamperelaisten on turha puhua Suomessa idästä, tervetuloa Oikeaan Itään.
15. päivä sunnuntaina suuntasimme kulkumme kohti kuuluisaa Beřliinin keskustaa, jossa kävimme ihastelemassa Břandenbuřgin tořia, muurin jäännöksiä ja Holocaust- muistomerkkiä. Koska olimme jo luovuttaneet huoneemme kello kahdelta, vaelsimme Berlin- Lichtenbergin asemalle. Siellä sitten ihailimme paikallisia juoppoja ja narkkareita aikamme ja siirryimme laiturille odottamaan. Istuttiinpa korealaispojan viereen, jonka kanssa juteltiin sitten junan saapumiseen asti. Ihan mukava kaveri, muuttanut Koreasta (ei tietoa, että etelästä vai pohjoisesta) Kanadaan ja opiskelee tällä hetkellä Sveitsissä hotellialalla.
Kun sitten yöjunamme vihdoin saapui, oli ihmetyksemme suuri konduktöörin heittäessä meidät ulos junasta ensimmäisellä yrityskerralla. Syy oli se, että epäpätevät lipunmyyjät eivät ilmeisesti osanneet asiaansa, koska eivät myyneet meille paikkalippuja junaan, vaan väittivät kivenkovaan, että voisimme ostaa ne sitten junasta 13 e hintaan. Totuus olikin sitten aivan toinen ja onneksemme junaan sattui samaan aikaan puolaa puhuva nainen, jonka avulla saimme ostettua luksusluokan liput, ála 28 e. Voi sanoa, että sinä iltana saksalainen lipunmyyntihenkilökunta sai ´arvostusta´ osakseen.....
Aamulla heräsimme karmeaan totuuteen, kun astuimme välipysäkille Trzebiniaan, joka osoittautui pystyynkuolleeksi pikkukyläksi, jossa kukaan ei suostunut puhumaan kuin puolaa.
Onneksi emme joutuneet odottelemaan junaa kuin 1,5 h, ja näin pääsimmekin melkein kuin huomaamattamme Auschwitziin neuvostoliitonaikaisella junanrotiskolla.
Auschwitzin keikka suoritettiinkin ohjattuna turistikiertona, mikä oli hyvä valinta ajatellen kaikkea uutta tietoa, mitä opas meille suolsi. Mieleen jäi etenkin Birkenau-leirin aivan valtava koko, mitä ei vain voi tajuta lukemalla paikasta pelkistä opuksista.
Keskitysleirien kierron jälkeen suuntasimme takaisin juna-asemalle, jonka lähellä olevassa kaupassa Emmi aloitti kriminaaliuransa ´varastamalla´ ihkaensimmäisen jäätelönsä! Kyseessä oli tietysti Emmin ja myyjän välinen väärinkäsitys, joka johtui liian suuresta kielimuurista ja kaupan neljästä eri kassasta. Vältimme visusti kyseistä markettia huomattuamme erheen.
Illalla ainakin minulla alkoi jännitys kasvaa, kun asema hiljeni ja ainoat ihmiset, joita sattumalta aina näki, olivat epäilyttävän näköisiä hiippareita jotka pyörivät aseman nurkissa. Pääsimme kuitenkin aivan turvallisesti junaan, jossa myyjän mainitsemat ¨mukavat penkit¨ kyllä uupuivat, ja aamulla heräsimme raajat puutuneina Praha-Smichov-asemalla. Prahan reissusta enemmän huomenna, koska nettiaika on loppu!
Ps. Emmillä on ikävä FloggingMollyja ja tamperelaisten on turha puhua Suomessa idästä, tervetuloa Oikeaan Itään.
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Hier sind wir, in Berlin und Bier ist gut!
Ei jaksettu herätä kovin aikaisin, kello soi kahdeksalta ja nousimme ylös vasta kymmenen aikoihin. Aamupalalle viereiseen leipomoon ja nopeasti suihkuun ja kaupungille junalla. Seikkailtiin Kottburgissa ja löydettiin juutalaismuseoon. Kuitenkin nälkä ja väsymys iski museon ovella, joten päätettiin lähteä junalla takaisin hostellille. Vietettiin espanjalaiseen tyyliin siestaa pari tuntia ja lähdettiin uudestaan juutalaismuseoon. Tällä kertaa päästiin sisälle asti, ensin ohittaen poliisit, jotka vartioivat museon ulkopuolella ja sitten turvatarkastuksen läpi. Hail Saksa ja natsiorgiat.. Museo oli hieno ja vaikuttava. Paljon tarinoita keskitysleireillä menehtyneistä ja selvinneistä ihmisistä. Auschwitzia odotellessa..
Museokäynnin jälkeen pyörittiin pitkin katuja ja ajateltiin käydä Berliinin muurilla, mutta juna ei olisikaan pysähtynyt siellä ja Mira sitten osti lohdutukseksi (liian) kalliita kuivattuja mansikoita (terveisiä kotiin, tällaseen ne rahat menee!). Metrossa törmättiin naispolttariporukkaan, joista viikon päästä naimisiin menevä yritti myydä jonkinlaisia viinapaukkuja meille. Kun kammettiin metrosta maanpinnalle, niin miespolttariporukka tuli vastaan ja sai kuin saikin myytyä meille kummallekin yhdet shotit. Tosin saatiin kaksi yhden hinnalla, kun ollaan köyhiä. Maailma on pieni, jos näiden porukoiden mies ja nainen ovat menossa naimisiin!
Paikallinen pikkupubi oli melkein sekaisin jalkapallosta, paitsi se Emmin ja Mariian tuleva lempiGAYbaari :--D Olisi varmaan ollut menekkiä. Poikarakkauttakin todistettiin kadulla, eipä vaan Suomessa tuollaista.
Kaiken kaikkiaan saksaa on ollut kovin kiva puhua ja tulkata Miralle! Äiti, jään tänne asumaan, ok! Ruoka on halpaa ja sitä on kaikkialla. Ei vaan Suomessa :(
Museokäynnin jälkeen pyörittiin pitkin katuja ja ajateltiin käydä Berliinin muurilla, mutta juna ei olisikaan pysähtynyt siellä ja Mira sitten osti lohdutukseksi (liian) kalliita kuivattuja mansikoita (terveisiä kotiin, tällaseen ne rahat menee!). Metrossa törmättiin naispolttariporukkaan, joista viikon päästä naimisiin menevä yritti myydä jonkinlaisia viinapaukkuja meille. Kun kammettiin metrosta maanpinnalle, niin miespolttariporukka tuli vastaan ja sai kuin saikin myytyä meille kummallekin yhdet shotit. Tosin saatiin kaksi yhden hinnalla, kun ollaan köyhiä. Maailma on pieni, jos näiden porukoiden mies ja nainen ovat menossa naimisiin!
Paikallinen pikkupubi oli melkein sekaisin jalkapallosta, paitsi se Emmin ja Mariian tuleva lempiGAYbaari :--D Olisi varmaan ollut menekkiä. Poikarakkauttakin todistettiin kadulla, eipä vaan Suomessa tuollaista.
Kaiken kaikkiaan saksaa on ollut kovin kiva puhua ja tulkata Miralle! Äiti, jään tänne asumaan, ok! Ruoka on halpaa ja sitä on kaikkialla. Ei vaan Suomessa :(
perjantai 13. kesäkuuta 2008
Am Schlesisches Straße.
Dodiin, jossain päin Berliiniä ollaan ja huidellaan, vatsat täynnä nuudelia ja onnelisina siitä, että on katto pään päällä (ainakin 2 vuorokautta) :D
Tänä aamuna herättiin enemmän ja vähemmän pirteinä Kööpenhaminassa Emmin kummin luota. Aamutoimien jälkeen suunnattiinkin jo kohti keskustassa sijaitsevaa rautatieasemaa, jonka etsimiseen kuluikin odotettua kauemmin, kun käväisimme vähän eksyssä.
Ehdimme kuitenkin junaan kaikesta sekoilusta huolimatta, jossa istua nökötimme n.4 tuntia, kunnes jouduimme siirtymään Tanskan ja Saksan väliselle lautalle nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta ja lokkien kirkunasta. Päästyämme Saksan puolelle paikkamme junassa vietiin, ja jouduimme näin käytävälle istumaan. Tämä toikin oivan tilaisuuden tutustua söpöön englantilaispojuun, jonka kaverit eivät olleet ilmeisesti kaikesta houkuttelusta huolimatta jaksaneet lähteä mukaan reissuun, joten pojun oli selvittävä yksinään. Sananvaihto tuntui takertelevan aina vähän väliä ainakin meikäläisellä, mutta juttua riitti silti, vaikkei sanasto ollutkaan aina ihan ajan tasalla... :) Harmiksemme kadotimme tämän mielenkiintoisen tuttavan Hampurin asemalla kun junien vaihto piti suorittaa poikkeuksellisen vauhdikkaasti aikataulujen venymisen takia. Lopun junamatkasta Berliiniin istuimmekin täyteen ahdetun junan viimeisessä vaunussa Emmin välillä torkkuessa ja minun keskittyessä Ruttokellot -kirjaan.
Berliinin asemalla ostimme sitten matkustajalipun, joka käy niin busseihin kuin metroihinkin ja lähdimme metsästämään itsellemme yösijaa. Ja kuten alusta voi päätellä, metsästyksen tulos oli positiivinen, vaikka tänään onkin pahamaineinen perjantai 13. päivä.
Mutta nyt ei auta muuta kuin painua pehkuihin ja kerätä näin voimia huomisen seikkailuja varten, mitkä pitävät muun muassa sisällään ainakin kaupunkikierroksen ja käynnin juutalaismuseossa... ja ehkäpä vielä katsausta Berliinin yöelämäänkin - kenties... (Emmin oli PAKKO PÄÄSTÄ oikolukemaan teksti, ettei vain olisi löytyn yhtää hassua virhettä..minkäs ihminen luonnolleen voi ;) )
(Ps. Mira päivittää kovin hitaasti ja turhaan oikolukee kaiken, terveisin harjaantunut bloggaaja lilbrody, jo neljän vuoden ajalta. No, minkäs sitä luonnolleen voi, but I'm just going with the flow!)
Tänä aamuna herättiin enemmän ja vähemmän pirteinä Kööpenhaminassa Emmin kummin luota. Aamutoimien jälkeen suunnattiinkin jo kohti keskustassa sijaitsevaa rautatieasemaa, jonka etsimiseen kuluikin odotettua kauemmin, kun käväisimme vähän eksyssä.
Ehdimme kuitenkin junaan kaikesta sekoilusta huolimatta, jossa istua nökötimme n.4 tuntia, kunnes jouduimme siirtymään Tanskan ja Saksan väliselle lautalle nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta ja lokkien kirkunasta. Päästyämme Saksan puolelle paikkamme junassa vietiin, ja jouduimme näin käytävälle istumaan. Tämä toikin oivan tilaisuuden tutustua söpöön englantilaispojuun, jonka kaverit eivät olleet ilmeisesti kaikesta houkuttelusta huolimatta jaksaneet lähteä mukaan reissuun, joten pojun oli selvittävä yksinään. Sananvaihto tuntui takertelevan aina vähän väliä ainakin meikäläisellä, mutta juttua riitti silti, vaikkei sanasto ollutkaan aina ihan ajan tasalla... :) Harmiksemme kadotimme tämän mielenkiintoisen tuttavan Hampurin asemalla kun junien vaihto piti suorittaa poikkeuksellisen vauhdikkaasti aikataulujen venymisen takia. Lopun junamatkasta Berliiniin istuimmekin täyteen ahdetun junan viimeisessä vaunussa Emmin välillä torkkuessa ja minun keskittyessä Ruttokellot -kirjaan.
Berliinin asemalla ostimme sitten matkustajalipun, joka käy niin busseihin kuin metroihinkin ja lähdimme metsästämään itsellemme yösijaa. Ja kuten alusta voi päätellä, metsästyksen tulos oli positiivinen, vaikka tänään onkin pahamaineinen perjantai 13. päivä.
Mutta nyt ei auta muuta kuin painua pehkuihin ja kerätä näin voimia huomisen seikkailuja varten, mitkä pitävät muun muassa sisällään ainakin kaupunkikierroksen ja käynnin juutalaismuseossa... ja ehkäpä vielä katsausta Berliinin yöelämäänkin - kenties... (Emmin oli PAKKO PÄÄSTÄ oikolukemaan teksti, ettei vain olisi löytyn yhtää hassua virhettä..minkäs ihminen luonnolleen voi ;) )
(Ps. Mira päivittää kovin hitaasti ja turhaan oikolukee kaiken, terveisin harjaantunut bloggaaja lilbrody, jo neljän vuoden ajalta. No, minkäs sitä luonnolleen voi, but I'm just going with the flow!)
torstai 12. kesäkuuta 2008
Værlden står øppen før oss!
Anteeksi, ettæ kirjoitus tulee næin, mutta tanskan næppiksestæ puuttuu skandit :D Suunnitelmasta poiketen tultiinkin Tanskaan Gøteborgin ja Malmøn kautta. Lauttaan pææstyæmme soviteltiin Miran hyttikaverin kanssa, ettæ hæn vaihtaa Emmin kanssa hyttiæ (joka muuten joutui kahden ruotsalaisen kanssa samaan hyttiin, mutta se mummo paljastuikin væhintææn suomenruotsalaiseksi..). Turhaan Emmikin puhui sen mummon kanssa ruotsia, todella loistavalla taidollaan! Aamulla noustiin laittoman aikaisin, koska tultiin ihan ovelle asti hoputtamaan.
Kun lautasta pois pææstiin, niin tunti seikkailtiin Slusseniin (way to go), jossa vain totesimme saavamme palvelua suomeksi. Bongattiin ilmeisesti Hultsfrediin menossa olevia suomalaipoikia, joista yksi jæi juttelemaan ja læhtiessææn toivotti hyvææ matkaa. Hultsfrediæ veikattiin vain ja ainoastaan niiden 10 kaljalaatikon takia. Ehkei reilaajat niin paljoa kanna kaljaa mukanaan. Siitæ Vanhaan kaupunkiin metrolla (jossa Emmi oli ensimmæistæ kertaa ikinæ, jee!) ja bongailemaan Kaarle Kustaata, jota ei valitettavasti nækynyt. Eikæ muitakaan kuninkaallisia. Ehkæ olivat vielæ siinæ aamuysin aikaan nukkumassa :(
Hypættiinpæ Gøteborgin junaan, jotta pææstæisiin Køpikseen nukkumaan ja syømææn. Junassa hauskuutettiin toisiamme ja ehkæ muutamaa kanssamatkustajaakin, ainakin sitæ irakilaista (?) naista, kun Emmi veti huivin tyylikkææsti pææhænsæ. Toivottavasti ei ollut mikææn pyhæinhævæistys.. Mutta se kuitenkin nauroi meille! Mira oli ruotsin puolella hukassa ruotsin kielen kanssa ja vielæ enemmæn hukassa, kun Tanskan puolelle pææstiin.
Huomenna Berliini ja juutalaismuseo calling!
Kun lautasta pois pææstiin, niin tunti seikkailtiin Slusseniin (way to go), jossa vain totesimme saavamme palvelua suomeksi. Bongattiin ilmeisesti Hultsfrediin menossa olevia suomalaipoikia, joista yksi jæi juttelemaan ja læhtiessææn toivotti hyvææ matkaa. Hultsfrediæ veikattiin vain ja ainoastaan niiden 10 kaljalaatikon takia. Ehkei reilaajat niin paljoa kanna kaljaa mukanaan. Siitæ Vanhaan kaupunkiin metrolla (jossa Emmi oli ensimmæistæ kertaa ikinæ, jee!) ja bongailemaan Kaarle Kustaata, jota ei valitettavasti nækynyt. Eikæ muitakaan kuninkaallisia. Ehkæ olivat vielæ siinæ aamuysin aikaan nukkumassa :(
Hypættiinpæ Gøteborgin junaan, jotta pææstæisiin Køpikseen nukkumaan ja syømææn. Junassa hauskuutettiin toisiamme ja ehkæ muutamaa kanssamatkustajaakin, ainakin sitæ irakilaista (?) naista, kun Emmi veti huivin tyylikkææsti pææhænsæ. Toivottavasti ei ollut mikææn pyhæinhævæistys.. Mutta se kuitenkin nauroi meille! Mira oli ruotsin puolella hukassa ruotsin kielen kanssa ja vielæ enemmæn hukassa, kun Tanskan puolelle pææstiin.
Huomenna Berliini ja juutalaismuseo calling!
tiistai 10. kesäkuuta 2008
Here we coooome, Eurooooope!
17 tuntia matkaan ja päätin luoda tällaisen reiliblogin, jossa allekirjoittanut tai allekirjoittaneen kaveri Mira päivittää kuulumisia maailmalta! Ihan senkin takia tällainen on luotu, ettei tarvitse vastailla kavereiden (tyhmiin ja turhanpäiväisiin) kysymyksiin erikseen, vaan jokainen voi täältä käydä lukemassa meidän säädöt, menemiset ja tekemiset. Ja onhan meillä kavereita muuallakin kuin Joutsenossa (ainakin Emmillä) ja niille tulee kuitenkin ikävä! Busted, you bastards.
Puhelimella tietysti saa kiinni, jos akuutti hätä tulee ja jos numeroa ei jostain syystä ole, ottakaa yhteyttä kaveriin, joka tuntee jomman kumman. (Ei luulis olevan vaikeeta, käyttäkää vaikka sitä kuuden erottavan askeleen mallia. Six degrees of separation, ääliöille.)
Ei kai tässä enempää, Emmi kuittaa tällä kertaa ja aamulla nousee 14:21 junaan, joka vie Turkuun ja siitä satamaan ja Ruotsin puolelle. Nähdään in real life Ilosaaressa sitten.
Puhelimella tietysti saa kiinni, jos akuutti hätä tulee ja jos numeroa ei jostain syystä ole, ottakaa yhteyttä kaveriin, joka tuntee jomman kumman. (Ei luulis olevan vaikeeta, käyttäkää vaikka sitä kuuden erottavan askeleen mallia. Six degrees of separation, ääliöille.)
Ei kai tässä enempää, Emmi kuittaa tällä kertaa ja aamulla nousee 14:21 junaan, joka vie Turkuun ja siitä satamaan ja Ruotsin puolelle. Nähdään in real life Ilosaaressa sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)