Polskaa!

heipä taas, kiřjoitellaan tsekkiläisellä näppiksellä kuten vařmaan huomata saattaa... Koska päivittäminen on jäänyt viime päivinä vähän vähemmälle, keřtaamme pikaisesti mitä olemme tähän asti saaneet kokea.

15. päivä sunnuntaina suuntasimme kulkumme kohti kuuluisaa Beřliinin keskustaa, jossa kävimme ihastelemassa Břandenbuřgin tořia, muurin jäännöksiä ja Holocaust- muistomerkkiä. Koska olimme jo luovuttaneet huoneemme kello kahdelta, vaelsimme Berlin- Lichtenbergin asemalle. Siellä sitten ihailimme paikallisia juoppoja ja narkkareita aikamme ja siirryimme laiturille odottamaan. Istuttiinpa korealaispojan viereen, jonka kanssa juteltiin sitten junan saapumiseen asti. Ihan mukava kaveri, muuttanut Koreasta (ei tietoa, että etelästä vai pohjoisesta) Kanadaan ja opiskelee tällä hetkellä Sveitsissä hotellialalla.

Kun sitten yöjunamme vihdoin saapui, oli ihmetyksemme suuri konduktöörin heittäessä meidät ulos junasta ensimmäisellä yrityskerralla. Syy oli se, että epäpätevät lipunmyyjät eivät ilmeisesti osanneet asiaansa, koska eivät myyneet meille paikkalippuja junaan, vaan väittivät kivenkovaan, että voisimme ostaa ne sitten junasta 13 e hintaan. Totuus olikin sitten aivan toinen ja onneksemme junaan sattui samaan aikaan puolaa puhuva nainen, jonka avulla saimme ostettua luksusluokan liput, ála 28 e. Voi sanoa, että sinä iltana saksalainen lipunmyyntihenkilökunta sai ´arvostusta´ osakseen.....

Aamulla heräsimme karmeaan totuuteen, kun astuimme välipysäkille Trzebiniaan, joka osoittautui pystyynkuolleeksi pikkukyläksi, jossa kukaan ei suostunut puhumaan kuin puolaa.
Onneksi emme joutuneet odottelemaan junaa kuin 1,5 h, ja näin pääsimmekin melkein kuin huomaamattamme Auschwitziin neuvostoliitonaikaisella junanrotiskolla.

Auschwitzin keikka suoritettiinkin ohjattuna turistikiertona, mikä oli hyvä valinta ajatellen kaikkea uutta tietoa, mitä opas meille suolsi. Mieleen jäi etenkin Birkenau-leirin aivan valtava koko, mitä ei vain voi tajuta lukemalla paikasta pelkistä opuksista.

Keskitysleirien kierron jälkeen suuntasimme takaisin juna-asemalle, jonka lähellä olevassa kaupassa Emmi aloitti kriminaaliuransa ´varastamalla´ ihkaensimmäisen jäätelönsä! Kyseessä oli tietysti Emmin ja myyjän välinen väärinkäsitys, joka johtui liian suuresta kielimuurista ja kaupan neljästä eri kassasta. Vältimme visusti kyseistä markettia huomattuamme erheen.

Illalla ainakin minulla alkoi jännitys kasvaa, kun asema hiljeni ja ainoat ihmiset, joita sattumalta aina näki, olivat epäilyttävän näköisiä hiippareita jotka pyörivät aseman nurkissa. Pääsimme kuitenkin aivan turvallisesti junaan, jossa myyjän mainitsemat ¨mukavat penkit¨ kyllä uupuivat, ja aamulla heräsimme raajat puutuneina Praha-Smichov-asemalla. Prahan reissusta enemmän huomenna, koska nettiaika on loppu!

Ps. Emmillä on ikävä FloggingMollyja ja tamperelaisten on turha puhua Suomessa idästä, tervetuloa Oikeaan Itään.